Nyt olemme vihdoin koko poppoo arkisinkin koossa, joten Hepu on myös luoksetulokuurilla. Kaupunkiympäristön takia sitä on helppo harjoitella liinan kanssa vaikkapa iltalenkillä (siis nyt, kun on huushollissa aina kaksi ihmistä). Hetan kohdalla ongelma ei siis ole se, että se ottaisi hatkat jonnekin äärettömyyteen - se kyllä pysyy metsälenkeillä hyvin mukana ja pitää hyvin kontaktia. Tulee se kutsusta luoksekin, mutta välillä vain samaan suuntaan, mutta viisi metriä ohi, ja sitten taas omat touhut jatkuu. Nyt yritetään saada luoksetulo sellaiseksi, että koira siis tulee ohjaajan nokan eteen ja on siitä helposti kytkettävissä. Appiukon kanssa nimittäin tyttö oli rallatellut järven jäällä omiaan, vaikka hanki oli varmaan koiran korkuista. Perässähän se sitten sieltä tuli heti kotiin, mutta kytkettäväksi ei tullut. Hetan puolustukseksi täytyy silti sanoa, että se taisi luulla hauskaksi leikiksi sitä, että toinen juoksee perässä. Ei ole tullut puheeksi, että poispäin menemällä sille on luoksetuloa opetettu. Mutta pitäisihän sen joka tapauksessa tulla, tämä puolusteluista!
Hetta rakastaa kaikkea leikkimistä: yllä olevassa kuvassa se tarjoaa innolla taas keppiä heitettäväksi tai revittäväksi. Ruoka taas ei nykyään aina kiinnosta, jos tekeillä on jotain kiinnostavaa. Päätettiin sitten ottaa leikkipalkkaa tuon luoksetulon yhteydessä, koska siinä täytyisi siis tulla ihan eteen, että saa lelun. No Hepuhan oli aivan fiiliksissä tietysti. Tehtiin tämä siis yhtenä iltana liinatreeninä ja riekuttiin vielä päälle lumikasassa, joita Hepu myös rakastaa. Parin päivän päästä kun laitettiin tyttö taas liinaan, se sai välittömästi hillittömän hepulikohtauksen ja sinkoili ympäriinsä röhkien... Oltiin vähän että jahah, tälläistä tänään... Ainakin se on siis joitakin asioita yhdistänyt. Otettiin sitten kuitenkin lihapullapalkkausta sillä kerralla, ja alkoivat pullat sitten kyllä maistua kun kierrokset vähän laski. Eli otetaanpa sitä taisteluleikkipalkkaa vaan aina välillä, yllätykseksi... Muuten se kiihdyttää neitiä ilmeisestikin liikaa. Ja ehkä tuohon opettamiseen olisi myös hyvä saada vielä tarkempaa ohjausta. Jotkin ihan perus-tokoliikkeet olisivat hyviä hallinta-apuja, joten täytyy jossain vaiheessa hakeutua treenaamaan. Tuon pentukoulun tarkoitus on opettaa tärkeimpiä asioita, kuten kontaktia ja luoksetuloa, mutta suurin apu on kyllä sosiaalistamisessa (myös vapaata leikkiä) ja häiriöön siedättymisessä, tai no joo, kontaktiharjoittelussa siis. Pentukoulussa toimimisessa otettiinkin hiljattain käyttöön järeämmät aseet, kun Hepun mielestä kivointa olisi vaan kutsua muita koiria leikkiin. Broilerpyörykät tai Mamman lihapullat taskussa homma on toiminut huomattavasti paremmin.
Tallireissuilla Hetta on ollut tosi nätisti: välillä se saattaa juosta kiekan hevosaitauksessa, mutta kun hevoset ovat vaan yleensä syöneet paikallaan kun käymme, niin ei se sitten niistä suuremmin välitä. Ja heti, jos joku ottaa askeleen kohti, niin jalat alle! :) Parempi niin. Tosin toki tuohon kiinnostukseen vaikuttaa varmasti myös se, että tarjolla on aina koiramaisia leikkikavereita, joten ei niitä heppoja tarvitse niin vahdata.
Puuhkahäntä näyttää jo aikuiselta!
