Toimelias pääsiäinen: leikkiä, jälkeä, juoksut!

Hepulilla on ollut monipuolinen pääsiäisohjelma. 13-viikkoinen Otso kävi kylässä ja kakruilla oli hyvät leikit tossa rivarin takapihalla, joka aidattiin puutarhaverkolla. Aita on sellainen, ettei siihen koiraa voi itsekseen jättää, mutta tollei väliaikaisesti leikkivät kaverukset pysyvät kyllä siinä. Otso oli nyt noin Hetan korkuinen, mutta jo noin 17 kg painava sakemanni-belggari-bullmastiffi-sekoitus. Käytiin tulevalla kodillakin (nykyisellä remppatyömaalla) ja Otso ui innoissaan vesiojassa! Hetan kaaliin ei oikein mennyt sellainen saukkous :D

Tänään taas oli ohjelmassa jälkikurssi. Käytiin lokakuussa "herätyskurssi" ja sen jälkeen ehdittiin tehdä yksi jälki ennen lumia. Tänä keväänä ei olla tehty vielä yhtään. Ihmisen jälkeä ollaan siis ajettu ja metsämaastossa. Nyt Hettan eka jälki oli suora ja tuore, kun edellisestä on kuitenkin se puolisen vuotta... Uutena asiana jäljellä oli matkan varrella namipurkkeja, joita ei kyllä olisi noin motivaation kannalta tarvittu. Mutta kivasti Hetta ilmaisi ne ja herkuteltuaan jatkoi omatoimisesti jälkeä. Ekalla jäljellä oli pituutta varmaan noin 100 metriä. Jäljelle päästyään muuten iloinen ja hepuloivakin koira muuttuu keskittyneeksi ja tarmokkaaksi etenijäksi, mitä oli hieno katsella. Jälki on kouluttajan mielestä ehdottomasti Hettan laji ja toki me ihmisetkin siitä tykätään, joten hyvällä mielellä voi jatkaa harjoittelua!

Toinen jälki oli ehkä 200 metriä pitkä ja suora, ja siinä aluskasvillisuus vaihteli vähän. Jäljen annettiin vanheta kaksi tuntia, joten Hetta joutui tekemään tosi tarkkaa työtä. Hienosti se tekikin! Loppupuolella oli hieman hämmennystä, kun tuuli olikin kääntynyt ja tuli sitten lopulta suoraan edestä. Mutta hyvin Hetta sitten teki omia ratkaisuja ja siirtyi takaisin jäljelle. Välillä olleen purkin herkut ei maistuneet, mutta loppupurkilla Frolicit kelpasivat hyvin. Hyvä mieli jäi ohjaajallekin! Jännittää vaan vähän tämä tuleva omatoiminen harjoittelu, kun ei ole kouluttajaa kuiskuttelemassa olan takaa ohjeita omaan käytökseen... No, eiköhän se siitä. Seuraavaksi uutena asiana aletaan tehdä loivia kulmia!

Loppupalaverissa oli kaikkien kurssilaisten koirat mukana, ja Hetta rupesi hieromaan tuttavuutta bretoniuroksen kanssa. Hepu kieriskeli maassakin, ja siinä huomattiin, että sillähän on alkanut juoksu! Juuri tunti sitten olin murehtinut, että voiko ne mennä jotenkin huomaamatta! Ei sitten kuitenkaan :) Eli meidän pikkuneiti on siirtymässä hieman isompien neitien joukkoon tässä nyt reilun 11 kk kypsässä iässä!

Hetta 11 kuukautta

Taas tuli muutama päivä sitten lisää kuukausia mittariin! Ei olla nyt mitään poseerauskuvia otettu, joten laitetaanpa tällainen Hettaa muuten hyvin kuvaava otos:


Niin kuin tuosta aivan selvästi näkee, kyseessä on siis harjaustuokio :D Harjaa koitetaan tavoitella tassuilla ja hampailla ja kiemurrellaan onnellisena. (No juu, kyllä tuo tietysti tarvittaessa antaa harjan olla rauhassa, mutta kun sillä on niin mukava leikkiä...) Varsin pentumainenhan tuo edelleen on, ja niitä ekoja juoksujakin vasta odotellaan. Käyttäytymisen muutoksia on lähiaikoina ollut äänenkäytön lisääntyminen, erityisesti tässä rivarin pihan alueella. Alkaiskohan reviirikäyttäytyminen jotenkin voimistua? Yhtenä iltana (siitä on kyllä monta viikkoa) toi jopa sanoi BÖH pihassa autosta nousevalle miehelle, vaikka ei yleensä kommentoi satunnaisia ihmisiä mitenkään (koiria kyllä sitäkin enemmän).

Alla on kuva viime Keski-Suomen reissulta - harvinainen hetki, kun Hetta ja Santtu makoilevat hiljaa! Tv:stä tuli sopivasti Beethoven: "Se kuolasi ja haisi pahalta, mutta se rakasti meitä." :D


Hetta oli eilen ekaa kertaa mukana meidän tulevan kodin remppatyömaalla. Se oli aika ihmeissään, varmaan siksi, kun oli paljon tuttuja hajuja, mutta paikka oli uusi, eikä mun isäkään ollut enää paikalla, vaikka varmasti oli paljon hajujälkiä. Hajujen löytymistä on hauska seurata. Hetta otettiin autosta vasta, kun katon tarkastaja oli jo mennyt katolle. Typy seurasi pihalta määrätietoisesti jälkeä tikapuiden alle asti, mutta sitten pitikin alkaa pyöriä ihmeissään :D No, se unohtui äkkiä, kun löytyi muuta nuuskuteltavaa, mutta sepä vasta olikin ihmeellinen juttu, kun tarkastaja laskeutui katolta ja vielä jutteli tullessaan! Mangustin tai sirkuskoiran eleitä nähtiin (ja kuultiin) taas kivasti. Ja pääsihän se Hepu sitten vielä kainaloonkin tutustumaan. Naapurustosta tavattiin myös aivan pikkuinen ranskanbulldogin pentu! Perheen 5-vuotias tyttö halusi silittää Hettaa ja Hepu oli aivan rauhassa paikallaan. Jee!

Maanantaina mennään jäljen jatkokurssille. Ei olla talven jäljiltä tehty vielä yhtään jälkeä, ehkä voisi jonkin helpon tehdä virittelyksi. Täytyisi päättää, miten opettaisi esineiden ilmaisun jäljellä (tästä kyllä varmasti puhutaan siellä kurssilla). Hettahan bongailee paljon ihmisen jättämiä tavaroita metsästä/ hangesta, ja olen sitä niistä kehunutkin. Viimeisin ja hauskin tapaus oli pururadan varrella olevaan männyn oksanhankaan nostettu hiusdonitsi. Hetta poikkesi radalta ja alkoi hyppiä mäntyä vasten. Annoin sille sitten sen donitsin ja se riehui sen kanssa seuraavat puoli kilometriä :)

Miten koira väsytetään?

Ei nyt sillä, että tuota Nööpeliä tarvitsisi jotenkin erikseen "väsyttää", rauhallinen se sisällä on muutenkin, mutta toimiva konsti kuitenkin on painia kaksi päivää 16-viikkoisen Santun kanssa :) Tultiin eilen ennen viittä kotiin ja Hetta asettui olkkarin matolle ja nukkui hievahtamatta yhdeksään, jolloin se huhuiltiin pissalle. Nyt sama homma jatkuu näköjään :D Ehkä se illaksi jo virkoaa.

Santtu (pk hollanninpaimenkoira) ja Hetta on nyt samankorkuisia, ja Hetta painaa 12 kg, Santtu 11! Mutta on se vielä sellainen honkkeli. Ehkä kuukauden päästä saavat vielä huolettomammin painia, kun toinenkin pysyy aina pystyssä, ja sittenhän se on jo Hettaa isompikin.... Mutta joo, oikein mukava viikonloppu oli ja kakrut tulevat hyvin toimeen! Toivottavasti niin on jatkossakin.

MUOKS: Tässä on näköjään aika-asetukset omituiset, eli maanantai-aamuna on kirjoitettu tämä teksti!

Ihana muisto viime syksyltä!

Tässä on reissutunnelmaa Oulusta lokakuun alusta. Hetta on tässä siis 4,5 kk ja ihan hassun supi-rääpäleen näköinen, kun peitinkarva ei ollut vielä kasvanut :)
Videolla on kaksi muutakin paimensukuista, joista musta narttu Miina on tällä aikaa siirtynyt ajasta ikuisuuteen :( Se kylläkin oli jo 14-vuotias - aika ketterää menoa oli vielä viime syksynä!
Vaalea uros Jalo on 7-vuotias ja ehkä maailman hellyydenkipein koira! Nämä koirat olivat innoituksena meidän rotuvalinnalle.

Räntää & rämpimistä

Takapihalla kinos on laskenut varmaan ainakin puoli metriä, mutta taivaalta tulee taas jotain valkoisensekaista ainetta. Sen verran on kevät myöhässä, että lauantain jälkikurssi jouduttiin siirtämään. Se oli kovasti odotettu, harmi, mutta toisaalta päästään pitkästä aikaa Keski-Suomeen, holskupentu Santtua leikittämään!

Kuvien fiksailussa ollaan oltu laiskoja, mutta lenkkeilyssä ahkeria. Nyt pääsee jo viereiselle kuntoradallekin, kun hiihtokausi on päättynyt! Siellä metsän puolella onkin sitten ihan kauheeta, kun entiset polut alkaa sortua - testattu on tässä yks päivä... Hetankin eteneminen oli hieman töksähtelevää, kun piti tulla vähän väliä ihmettelemään kinoksiin kaatuilevaa emäntää.

Joillakin foorumeilla on paljon puhuttu irtokoirista, joita pitää häätää oman kimpusta. Meille tuli ensimmäinen sellainen juuri tuolla rämpimisreissulla. Hirmu räksytys alkoi kun kuljettiin yhden rivarin ohi, ja sieltä ilmeisesti tuli juuri koiria pihalle. Räksytys vaan jatkui, ja kun päästiin jonkin matkaa metsään, räksykoira ilmeisesti laskettiin vapaaksi. Koira pöllähti meidän perään. Polulla oli korkeat reunavallit, joten menin Hepun ja irtokoiran väliin, en tainnut edes sanoa mitään, kädellä osoitin sitä vissiin. Sitten se häipyi, vähän aikaa rallaili siinä eestaas. Hepu tietty räksytti perään, mutta muuten tuntui vaan hieman kummastelevan tällaista hurjaa perhoskoiraa. Jäin oottelemaan sen verran, että ihmiset ehtivät mutkasta näkyviin, ettei satuta lähtemään samalle polulle. Seurue (jossa oli myös collie) huikkasi jatkavansa eri suuntaan. Ihan kiva, niin pääsi Hepukin sitten rallailemaan suunnitelmien mukaan.

Ollaan siirrytty käsiruokintaan tai saalispalkkaukseen tai mitä nimeä kukakin sitten käyttää. Aika heikonlaisesti menee näin tokana päivänä nappulaa, mutta eiköhän se siitä, kun huomaa, ettei eksoottisempaa tai kupista saatavaa ruokaa ole enää tarjolla... Tavoitteena on kehittää suhdetta ja hallintaa. Meidän arki on mukavaa eikä mitään kovin ihmeellisiä ongelmia ole, paitsi että Hepu suhtautuu intohimoisesti kaikkiin potentiaalisiin kavereihin. Niin että jos joskus haluaisi harrastaa jotakin, missä koira on irti (ja paikalla on muitakin), niin tarviihan tuota hallintaa rakennella. Lisäksi tää on hyvä juttu itselle, kun on kuitenkin perusluonteeltaan pikkaisen (?) laiska, niin on pakko naksutella tai jotakin muuta koiran kanssa puuhailla joka päivä, mikä saattaa muuten helposti jäädä. Toistaiseksi ruoka (siis tavallinen nappula) ei lenkillä uppoa, joten tätä kotiaktivointia sitten on järjestetty enemmänkin. Mutta eiköhän se siitä tosiaan ala myös upota muuallakin pikkuhiljaa!

Jos sitten seuraavassa päivityksessä vielä niitä näyttelykuvia! Siinä tuli Hepusta ihan kivoja 10 kk kuvia, mutta kohtahan tässä pyörähtää 11 kk täyteen... Ei ole juoksuja vielä kuulunut, mutta käytöksessä olen välillä ollut huomaavinani muutoksia. Tiiä siitä sitten. No, mikäs hoppu tässä olisi, ootellaan vaan rauhassa :)