torstai 29. syyskuuta 2011

Vauhtia piisaa



Tällaista menoa meillä on lähiaikoina harrastettu! Kuvaus on tollasta Blair Witch Project -tyyppistä heiluntaa, eli pään saa tällä varmasti sekaisin, mutta myös hyvän mielen :) Ihan paras lenkkikaveri on siis videolla esiintyvä Pena. Noitten harhautus- ja jahtauskuvioista saisi muutama jalkapalloilija ottaa hyvinkin mallia!

Agilitystä jäätiin talvitauolle hyvillä mielin. Uusia esteitäkin opittiin (pussi) ja Hepu ohjautui useammankin esteen peräkkäin ja leikki hyvin pallolla. Meikä siellä vaan aina meinaa kompuroida tiellä :D

Erkkarituristiksi ollaan vissiin ainakin joksikin aikaa tulossa, nähdään kenties siellä!

torstai 8. syyskuuta 2011

Hiljaiselo päättyy n-y-t NYT!

Onpas aikaa vierähtänyt hurjasti... Koko kesä. Meillä on ollut kyllä varsin kiireisiä kuukausia tulevan kotimme remontoinnin parissa. Emäntäkään ei ollut kesällä varmasti yhtäkään päivää vain kotona, lepäillen. Huh. Syksyn myötä on palattu töihin (isännällä ei lomaa ollutkaan) ja perusrutiineihin. Tai ei nyt oikeastaan ihan perus-, kun kahdessa paikassa yritetään olla samaan aikaan.

Koiran kanssa on ollut vastoinkäymisiä mutta sentään riemuakin. Anaalien hoidon jälkeen vaivoiksemme tuli hot spot, joka olikin sitten tosi kipeä ja Hepu joutui luopumaan upeista villahousuistaan ja osasta häntäkarvojaankin :( Tästä olen paljon itseäni syytellyt, mutta eipäs mennä nyt siihen enää rypemään. Paraneminen oli tosi hidasta ja nyt lopulta rokotusten yhteydessä ihoa vielä katsottiin ja jouduttiin vielä lääkekuuri syömään ihotulehdukseen. Raapenäytteitäkin otettiin mutta eipä niissä mitään ollut. Saatiin varmuudeksi silti Strongholditkin ja kortisonikuuri, jotta iho rauhoittuisi. Sen aikana ja muutaman lääkeshampoopesun jälkeen ovat kutinat nyt onneksi ruvenneet asettumaan. Seurataan vielä muutama viikko tilannetta - jos vielä kutisee, ruvetaan tutkimaan, voisiko olla allergiaa. Mutta nyt onneksi toistaiseksi ainakin vaikuttaa ihan hyvältä. Taustana on kuitenkin vielä se, että vaihdoimme keväällä ruokamerkkiä, tosin sellaiseen, jossa ei ole juuri viljoja, jotka kai helpommin allergisoivat. Karvojen leikkaus nyt on toki vain kosmetiikkaa, mutta harmittaa silti, että jää lappalaiserkkari välistä, kun olisi ollut sopivasti anoppilan lähellä.

Heinäkuun alussa Hetalla oli myös valeraskausoireita, se oli aivan omissa maailmoissaan, herätteli muutamana yönä (todella poikkeuksellista siltä!) ja etsi pesäpaikkaa: koirakoulussakin metsästä tullessa se ei tullut luokse, mutta ei myöskään leikkikavereiden luokse, vaan käveli pihaan tutkimaan koloja :O Sen jatkoksi sitten tulikin tämä muu sairastelu. Eli koira oli hyvin apaattinen pitkään, kun oli takapää tosi kipeä. Pelkäsin jo, että voiko sillä olla samalla kohtutulehdus tai jotain, kun oli niin kipeä. Siitä ei kuitenkaan ollut muita merkkejä, ja pahimmat päivät menivät hoidon alettua kuitenkin sitten ohi.

Valeraskauden ja sairastelun takia jälkireenissäkin oli taukoa, enkä ole oikein nyt päässyt kunnolla uuteen jälkientekorytmiin. Ollaan tehty lähinnä motivaatiota nostavia tuoreehkoja jälkiä, jotka ovat sitten menneetkin riemukkaasti. Ennen sairaslomailua Hepu selvitti hankaliakin kulmia jäljillä ja oli reipas. Intoa on haettu takaisin, ja onhan tässä vielä pari kuukautta sulan maan aikaa jäljellä!

Ehkä kivuistakin johtuen Hepu on myös ollut varsin ärhäkkä tai reaktiivinen lenkeillä. Jotkut muutkin ovat blogeissaan miettineet kovasti, mitä tehdä, kun koira ei tunnu esimerkiksi ohitustilanteissa toimivan. Monta melkein-ainakin-itkua olen lenkeillä vääntänyt, kun tuntui, että keväällä koiran käytös meni lyhyessä ajassa paljon parempaan suuntaan, kun saimme koulutusohjaajalta neuvoja. Ja nyt sitten taas hillutaan ja välillä jopa sellaisille asioille, joita ei ennen huomattukaan. Toisaalta aivan viime viikkoina, kun tuo kutina on saatu hallintaan, olemme saaneet tehtyä rentojakin hihnalenkkejä. Eli jotain valoa asiassa taitaa olla, mutta ymmärrän syvästi kaikkia, jotka tuskailevat asian kanssa. Turhauttavinta meillä on ollut juuri tämä, kun tuntuu, että kaikki asiat menevät päin seiniä tai tulee takapakkia. Sellaisina aikoina kun vielä päästää koiransa irti, vaikka pusikossa on peura, alkaa olla kutakuinkin valmis myymään kaiken, muuttamaan Intiaan ja kasvattamaan toukkia. (Saatiin siis Hetallekin ensimmäinen jahtikokemus, ja ihan mun omaa tyhmyyttä oli. Onneksi reissu kesti sellaiset kolmisen minuuttia.)

Toisaalta olemme saaneet oikein hyvän lenkki- ja painikaverin, pihakoira Penan. Pena ja Hetta ovat kovin samankokoisia, -vauhtisia ja -intoisia leikkimään! Yhtään ei tarvitse kytätä, onko jompi kumpi alakynnessä tai muuta vastaavaa. Mettässä vedetään sata lasissa (ja sillon sitä vauhtia siis todella ON) ja jos pysähdytään, alkaa paini. Kaverit ovat vieläpä aika samanikäisiä eivätkä kyllästy juoksemaan. Hepulla kyllä tämän kesän jäljiltä loppuu kunto aiemmin, ja se makailee sitten sammalikossa hetken :) kunnes taas alkaa paini!

Penan seurassa (ja ihmisensä innostamina & rohkaisemina) olemme aloitelleet uutta harrastusta, agilityä. Koirakoulussa käymme Eskarissa, joka on alkeistokoryhmä nuorille koirille. Tästäkin voisi sen verran kertoa, että kun menimme Eskari-tunnille yli kuukauden tauon jälkeen, minä olin iloinen ja innoissani, ja niin taisi olla Hettakin. Arvatkaa montako minuuttia se räksytti narun päässä? Yleensä veikkaukset on "kolme" tai "viisi". No, 38. Tiedän, koska kun se vihdoin otti kontaktin, sanoin ohjaajalle että tässähän vois vaikka kattoo kelloa :D Sitten se oli viis minsaa kontaktissa ja teki hommia ja loput kaksi söi käpyä. Toki täytyy paljastaa, että emäntä alkoi siinä 25 minuutin kohdalla itkemään, mutta ohjaaja lohdutti, että tämä on aivan normaalia ja että minun pitää vain ylväästi odotella. "Teidän täytyy nyt vain hieman aistia atmosfääriä." :D Kannatti se sitten lopulta onneksi. Seuraavalla viikolla varustauduin myös paremmin herkuin ja koira toimi vaihteeksi hyvin! Tehtiin eteenmenoakin ihan uusin kuvioin ja koira oli hieno! (Itse kylläkin peruutin parkkiksella kiveen.) Muutkin kerrat ovat menneet sitten ihan normaalin vaihtelevasti.

Agilityharkoissa olimme tänään viidettä kertaa. Lähinnä on menty hyppyjä ja putkia erilaisin ohjauksin, tänään myös pituus, ja muutaman kerran kokeiltu kontaktiesteitä. Treenit ovat menneet välillä hyvin ja välillä vähemmän hyvin :D Silloin on mennyt hyvin, kun on käyty Penan kanssa kolmen vartin metsälenkillä ennen reenejä. Silloin kun ei käyty eikä koirapuistoonkaan käyty, Hepu sai avaralla kentällä juoksuhepulin ja suoritteli myös itsekseen mm. A-estettä ja rallatteli vaan ympäriinsä... (Ja siis juoksi täysiä, mikä tuntuu olevan sen elämäntehtävä...) Emäntä säästi sillä kertaa itkut kotiin ja nöyrtyi kuivin silmin. No joo. Toki kaikkea ei tarvitsisi ehkä ottaa niin vakavasti kuin minä otan, mutta eipä sille aina mitään voi. Tuo rallattelu ei onneksi ole nyt toistunut. Kesällä mökillä oli myös havaittavissa lisääntyvää rallattelua, joten koira ei ollut vapaana pihassa, jollemme tehneet yhdessä jotakin. Hallintakuurillakin siis olemme tässä samalla, ettei projektit lopu...

Toisaalta tänään taas oli tosi hienot reenit! Hepu jossain vaiheessa meni esteen sivusta jostakin syystä helposti, mutta olemme nyt kotona hieman sisällä harjoitelleet, ja treeneissä hypimme ensin koiran kanssa yhdessä, ja se meni tänään kolmenkin hypyn sarjoja hienosti suoraan namikipolle! Onnistuimme myös hyppy-putki-hyppy -yhdistelmässä! Tai siis emäntä ehti jonnekin osoittamaan kai ehkä jollain oikealla kädellä ja koirapa hyppäsikin! Taitava tyttö. Hepu leikkii myös hyvin ja sitten pidettiinkin hirmu bileet lelun kanssa! Treeniajan täytyy olla kyllä todella lyhyt, koira alkaa muuten haahuilla, kun väsähtää. Nyt oli sikälikin onnistunut kerta, että viimeisessä jutussa oli vielä hienosti intoa!

Tällaista kuuluu meille. Muutto on vihdoin luvassa noin kuukauden sisällä. Takapiha olisi tarkoitus aidata vielä ennen muuttoa. Sitä odotan kovasti, koska Hepu niin rakastaa juoksemista, eikä ainakaan syyspimeillä muuten joka päivä metsään pääse.