sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapaninpäivän tervastulet



Tänään oltiin Hetan kanssa ihanalla jouluretkellä Keski-Suomessa isännän synnyinseudulla. Tarkoituksena oli etsiä tervaskantoja ja pistää pikku notski pystyyn. (Ja nyt mää jouduin ensimmäiseen tappeluun tän päivityssysteemin kanssa... Aargh! No, kuvat on nyt noin kuin on.)
Yllä isäntä etsii sopivaa tervasta tuleen tuikattavaksi.Muutamaa kantoa on jo kolhaistu kirveellä ja Hetta tietysti saanut pöllittyä jo tervas-aarteen itselleen! Se olikin mukava pistää päreiksi (touhu oli niin reipasta, että kuvakin tärähti).


Se alkaa näyttää jo aikuiselta koiralta!


Hienot oli tervastulet. Uskomattoman hyvin tuollaiset kannot palaa, joten hyvät makkaratkin saatiin. Hettakin sai vähän makkaraa, vaikka onkin ollut vatsavaivainen lähipäivinä. Meillä päin on ollut suolistotulehdusta liikkeellä, ja sitä tuo Hetan oksentelu ja ripulointikin taisi olla. 22. päivä Hepu joutui paastoamaan ja lekurillekin soiteltiin, mutta aatonaattona alkoi taas saada ruokaa ja tuli paremmaksi. Metsähepuleista päätellen joulunpyhinäkään olo ei enää kovin huono ollut, tosin on tuo sisällä ollut vähän tavallista vaisumpi. Nyt kuitenkin on jo lähes kunnossa ja retken jaksoi tosi hyvin. Ihanaa, kun oltiin niin metsässä, ettei tarvinnut huolehtia vastaantulijoista! Emäntäkin osasi siis relata :)

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hepuli seitsemän kuukautta!


Käytiin tänään taas kunnon metsälenkillä. Hetta saa jyrkissä rinteissä aina pöllön, josta tässä videossa näkyy osa. Menin tänään myös harjun alarinteessä olevaa rantapolkua. Hepu lähti ensin tietenkin suoraan jäälle, kun tultiin rannan lähelle, mutta kun jatkoin kulkua rannan suuntaisesti metsässä niin sieltähän tuo juoksi vauhdilla taas ottamaan namuja. Myöhemmin ei enää niin kauas sitten pinkaissutkaan. Nyt uskaltaa jo mennä taas rantojen lähellä, kun jäitten pitäisi olla aika vahvoja.

Lenkki meni oikein hyvin, joskin lopussa tuli vastaan muita koiranulkoiluttajia, ja mää olin justiin eri polulla kuin Hetta. Kohdassa siis on kaksi samansuuntaista polkua, jotka yhdistyvät myöhemmin. Hetta valitsi eri polun kuin minä, ja mennessä se tuli kiireesti samalle polulle, kun huomasi. Nyt ei tyttöä kuulunut, mutta sitten alkoi kuulua haukku ja koira juoksi miljoonaa takaisinpäin - oikeasti miljoonaa, en ole tainnut nähdä sen niin kovaa koskaan juoksevan :O Minä olin varma, että nyt se lähti jotain jahtaamaan ja siksi karjaisin... Sitten se kääntyi kyllä takaisin ja siinä vaiheessa näin jo perässä tulevat russelin ja mäyräkoiran (jotka oli siis myös irti). Koirat pisti siis bileet pystyyn, mutta ihmisväki oli vähän pelästynyt mun karjaisua, koska ajattelivat, että Hepu on vihainen kun minä noin karjaisen. Itsehän en siis kohtaamista nähnyt, kun välissä oli puita ja pusikkoa. Yritetään aina minimoida sen mahdollisuus että joku tulis vastaan kun Hepu on irti, koska se ei välttämättä silloin kyllä kuuntele mitään vaikka muuten pitääkin hyvin kontaktia. Joskus taas käy näin :) sinänsä en jaksanut tuosta hirveitä pultteja ottaa, koska tilanteeseen ei liittynyt esim. epäonnistuneita luoksetulopyyntöjä.

Mulla oli vaihteeksi liikaa vaatteita metsässä rämpimiseen... Niinpä tuohon ihmis- ja koirakohtaamiseen menin takki auki, toppahousut paidankauluksen päällä (ja huomasinpa, että jopa vetskari auki...), tyylikäs 80-luvun kauluri kaulassa ja karvalakki päässä. Hauskinta tapauksessa on, että yksi seurueesta taisi olla mun ylin esimies (kaupungin henkilökuntaa siis) :D Annoin itsestäni ainakin varmaan, hmm, maanläheisen kuvan. Lapinkoiraksi Tepi tunnistettiin ja todettiin, että sepä taitaa olla aika vauhdikas ja aktiivinen koira!

Perjantaina olin pikkujouluissa, joiden aikana Hetta oli suunnannut aktiivisuutensa muutamaan listaan ja seinän kulmaukseen! Tämä oli sen eka tuhotyö koskaan, ja juuri maagisesti seitsemän kuukauden rajapyykin tullessa täyteen. Olikos se niin, että näihin aikoihin saattaa jotain hormonikuohuntaa ja käytösmuutoksia tulla...?!

Tällainen auringonlasku oli tänään puoli kolmen jälkeen. Ensi viikolla sitten suunta vaihtuukin jo kohti kevättä!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Nöllikö vuoden maatiaiseläin?

Pitäisi jostakin saada tarkistettua Wikipedian tieto siitä, että paimensukuinen lapinkoira olisi vuoden 2011 maatiaiseläin. Sehän olisi nimittäin varsin riemastuttava uutinen ja lisäksi tuo kätevän lisänimen meidänkin Tepolle. Olen sitä jo muutaman päivän nimitellyt maatiaiseläimeksi!

Viikonlopun jälkeen on taas aika hurahtanut: koirakoulukin oli peruttu pakkasen takia tiistaina, mutta eilen sentään kävimme siellä jouluglögeillä. Hauska nähdä toistenkin kasvaneita pentuja! Kyllä Hettakin taitaa tosiaan olla jo melko aikuisen kokoinen ja jopa näköinen. Toki massaa vielä tulee.

Mulla on perjantaisin siitä mukava päivä, että kerrankin en ole töissä pimeän tuloon asti. Tänään siis Nöppe autoon ja menoksi, tällä kertaa Tammelaan Saaren kansanpuistoon Kaukolanharjulle. Ajattelin mennä off-road -reittiä näkötornille, mutta meinasi usko jo loppua jossain välissä... Lopulta löydettiin polulle ja päästiin oikean harjunharjanteen päälle. (Niin ja minähän siis olen syntyperäinen tammelalainen, eli jonkin verran pitäisi olla kartalla...) Metsässä harhaillessamme kiinnitin huomiota aika suuriin koiran jälkiä muistuttaviin, jo ainakin eilisiin jälkiin. Lisäksi löytyi pari pissakohtaa, jotka olivat aika isoja, joten ajattelin, että kettu ei ehkä ole kyseessä. Todennäköisesti kyseessä oli ilveksen jäljet, niitäkin nimittäin täällä liikkuu, paljonkin (viime vuonna myönnettiin jopa joitakin kaatolupia).

Hepu kulki tosi hienosti mukana koko ajan. Minäkään en sortunut yhtään sitä huhuilemaan tai muuta vastaavaa - jos se jossain puskan takana poikkesikin, niin aina otti sitten hurjaa vauhtia minut kiinni. Polkuja kulkiessa taas erityisesti alamäkeen täytyy juosta niin kovaa kuin tassuista lähtee, mutta vain noin 30 metriä, ja sitten pysähdytään odottamaan. Näin sujuu siis vieraassa metsässä - jossakin tutussa paikassa ei tuo odottelu ole aivan noin täsmällistä. Ihana tunnin metsäreissu aloitti viikonlopun mukavasti. Huomenna Hetta täyttää seitsemän kuukautta, ja sitä täytyy juhlia vaikkapa rustoluulla!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Huihai-viikko

Hetalla meni Joensuun reissusta toipumiseen useampi päivä, vasta torstaina se alko enemmän riekkua ja olla jopa hereillä täällä kotona! Vasta tiistaina siis ajoin kotiin Keski-Suomesta, ja silloin illalla oli vielä pentukoulu. Hepu sai uuden kaverin, saksanseisojan, jonka kanssa leikittiin jopa oikein painileikkejä. Tuo on yleensä ollut enemmän sellainen jahtaaja-leikkijä, mutta näköjään osaa tarvittaessa painiakin. Pentukoulussa kaverit kiinnosti vaihteeksi enemmän kuin emäntä, tosin naudan mahalla saatiin sentään jonkin verran kontaktia aikaiseksi. Tunnin päätteeksi koko koira oli huurteessa (aika mainion näköinen) ja ryhmästä ainoa, jota ei palellut. Hepu onkin jo aika karvainen tapaus!

Eilen oltiin tuolla maalla kunnon metsälenkillä kaverin & koirien kanssa. Tunnin lenkki tehtiin, ja saksanseisoja teki siinä ajassa ehkä kahdeksankertaisen lenkin meidän kävelyyn verrattuna... Hetta kerkesi ehkä nelinkertaisen matkan sinkoilla ja kääpiösnautserikin ainakin parikertaisen (sillä vaan meinasi maavara vähän loppua siellä pusikon puolella). Olen oikein tyytyväinen siihen, miten Hepu pysyi lähistöllä vapaana, vaikka seisoja teki aika valtavaa kahdeksikkoa ympäri metsiä. Alussa Teppo meni kovaa perässä, mutta eihän sillä aivan vastaavaa vauhtia ole, niin alkoi sitten jo vähän väsyä. Se siis jopa käveli metsässä, uskomatonta! :) Minähän olen vähän neuroottinen sen irtipidon suhteen, tai siis hirvittää aina kun koira katoaa näkyvistä. Vaikka harvoinpa ne siitä suoraan auringonlaskuun juoksevat, vetävät vaan pöllörinkiä tai eestaas mettätiellä täysillä. Mutta eipä sitä koskaan tiedä, ja varsinkin kun voi joku jänö lähteä puskista niin ettei ite ees huomaa. Mutta siis hienosti sujui ja mukavaa oli!

Tänään olikin sitten aika kylmä päivä, mutta käytiin tuolla vanhempieni lähistöllä harjussa mukava metsälenkki. Taisi olla eka kerta Hetan elämässä, kun se ei saanut kunnon juoksupöllöä harjussa. Ollaan käyty siellä aivan pikkupennusta lähtien, ja yleensä se vetää jossain vaiheessa kunnon rinkiä rinteessä joko sivu- tai pystysuunnassa ja röhkii :) Nyt siis se pysyi aika paljon jopa perässä polulla ja jälleen myös käveli! Loppupäivän se onkin taas sitten nukkunut.  Kyllä nuo toisten koirien kanssa riekkumiset ovat tehokkaita hyydyttäjiä! Hetta on kuitenkin onneksi sellainen, että vaikka se olisi viikon verran pelkän hihnalenkkeilyn varassa (mitä vältetään kyllä parhaamme mukaan), se ei ainakaan toistaiseksi ole alkanut tuhoamaan mitään tai kovin riehumaan sisällä. Turhanpäiväinen räksytys kyllä lisääntyy ja sellainen sisällä perässä kulkeminen, tietysti, kun virtaa riittää. Mutta ei se silti seinille hypi, ja nykyään tuntuu, että osaa paremmin jo kylässäkin rauhoittua. Ikäkin varmaan vaikuttaa - Hepu on ensi viikolla jo 7 kk! Epävirallinen mittaustulos eilen oli 45 cm säkäkorkeus ja 11,6 kg paino. Raamit alkavat olla siis jo kutakuinkin valmiit!

Tässä kuvassa Hepu on puolivuotias (ja kummastelee ehkäpä räikeää salamaa...)

maanantai 6. joulukuuta 2010

Joensuun reissulta

Hepu pääsi Joensuussa seuraamaan ystävien collien Seran agiharkkoja ja myös kokeilemaan putkea! Harkkojen jälkeen oli sitten vielä energiaa riekkuleikkeihin (sepä ei kyllä ihan helposti lopukaan...) Harkat olivat meille todella hyvä kontaktitreeni. Ei-tuttujen koirien treenatessa tai rataa muutellessa Hepu jopa tarjosi kontaktia ja söi onnellisena kanachipsejä, mutta kun Sepu-kaveri oli radalla, sille oli aivan pakko hihkua kannustusta!

Tänään käytiin sitten vielä Enon suunnalla katsomassa Seran kisoja, tosin meidän pitkämatkalaisten tarvitsi lähteä ajelemaan kotiin päin jo ekan startin jälkeen. Hettahan oli aivan innoissaan (pomppi valjaissa kuin mangusti), kun paikalla oli miljoona potentiaalista kaveria! Haukkua irtosi myös hevosille (jälleen) aika kiitettävästi. Ei tuo siis ainakaan mitään ihmis- tai koirajoukkoja tai maneesia ja kuulutuksia pelkää, kunhan saataisiin se vain pysymään jotenkin nahoissaan :D Mukava reissu oli, kiitokset Seralle taustajoukkoineen!

Muutama kuva pentuarkistojen kätköistä... (ikää noin 10 viikkoa)


Hepuli puoli vuotta 18.11.2010

Tämä on paimensukuisen lapinkoiranartun Hetan blogi. Hetta asustaa Forssassa Lauran ja Hannun ainoana koirana. Blogin perustaminen on ollut harkinnassa jo useamman kuukauden, ja nyt vihdoin se saatiin aikaan. Tarkoitus on kertoilla ainakin yleisiä kuulumisia sekä raportoida vähän koulutuksen edistymisestä. Hepulihan käy "Lastentarhaa" ja lisäksi olemme olleet nenänherätys-kurssilla, joka meni vallan hienosti. Nyt jäljestysharrastus tosin on lumien takia tauolla, mutta huhtikuun paikkeilla pääsemme jäljen jatkokurssille!

Hetta eli Hepuli, Nölli, Nölpertti tai Teppo Tepulainen on siis iloinen ja vilkas lapinkoiranpentu. Sen paras kaveri on ehdottomasti jack russeli Nuka. Hepun mielestähän tietenkin myös kaikki mahdolliset kaduilla vastaan tulevat tyypit ovat kavereita, mutta hitto vie, kun niiden kanssa ei niin pääse leikkimään. Hepu myös lähtisi varmaankin kenen tahansa hieman lirkuttelevan ihmisen kanssa minne vain. Luonteeltaan se on siis hyvin avoin. Tämä tuo esimerkiksi ohitusten opettelemiseen omat haasteensa, mutta toisaalta arkuus tai pelokkuus toisivat ehkä vielä suurempia haasteita. Reipas typy meillä siis kyllä on!

Profiilikuvassa Hetta on juuri täyttänyt viisi kuukautta ja on innokkaasti avustanut mummolassa haravoinnissa ja rypenyt mm. kyntöpelloilla :)