Lammaspaimennusta kokeilemassa

Käytiin kokeilemassa lammaspaimennusta Liedossa Koirataidon koulutuksessa, joka oli järjestetty paimensukuisille lapinkoirille rotuseuran kautta. Ensin mentiin isolle laitumelle kuljettamaan laumaa. Ohjeistuksen ajan Hetta lähinnä söi kakkaa ja nuuskutti, selvästi se oli hämmentynyt. Mutta ei se sentään hinkunut aidan takana seuraavien koirakoiden luokse, vaan touhuili itsekseen.

Tässä kuvassa kouluttaja demonstroi paimensauvan käyttöä ja Hetta on jo alkanut hieman katsella lampaita. Tästä sitten lähdettiin niitä liikuttamaan: ihmiset näyttivät esimerkkiä, kun Hepua ujostutti. Noin puolessa välissä peltoa se uskalsi ruveta pyrkimään lampaiden luokse ja siitä tietty sai hirmu kehut! Nämä lampaat olivat rauhallisia uuhia.



Tässä on tultu kuljetusmatkalta jo takaisin portille päin ja näkyy, kuinka Hetta itsekin painostaa lampaita. Lampaat vielä harkitsevat, tarviikohan tuota väistää :D



Tässä äskeinen tilanne laajempana. Lampaita ajetaan hieman lähemmäs aitaa ja koitetaan saada ne pysähtymään ottamalla etäisyyttä (ne ravasivat aiemmin vähän, kun mentiin sen verran lähelle). Etualalla on kouluttajan working kelpie, joka oli apulaisena. Oli kyllä uskomattoman hienoa katsella sen ohjautumista ja toimintaa!



Koiran täytyisi pitää sopivaa etäisyyttä laumaan ja se koossa ja paikallaan, kun ohjaaja tekee jotain eläinten kanssa. Tässä minä tarkistelen korvamerkkejä ja Hepu harjoittelee etäisyyttä. Tässä vaiheessa se oli jo hyvin syttynyt lampaisiin ja komensi niitä haukkuen. Ei se kuitenkaan hulluna huutanut onneksi, sekään kun ei ole tarkoituksenmukaista.



Vielä kuljetusta: Hepu pitää kai tässä laumaa etukulmalta koossa.


Ison laitumen lisäksi kokeiltiin lampaiden liikutusta pienemmässä pyörötarhassa, jossa oli 4-5 pässiä. Hepun vuorolle vaihdettiin juuri levänneet pässit. Olimme ekana ryhmästämme vuorossa, joten en ollut nähnyt, mitä siellä tehdään. Olinkin siis aivan pihalla koko ajan :D Lampaat on aika erilaisia kuin esim hevoset: olen käsitellyt useita hevosia pyöröaitauksessa eli liikutellut niitä kehon kielellä jne, mutta lampaat ei meikäläisen kropasta piitanneet mitään :D Ne vaan tunki yli, välistä ja ohi... Autuaasti olin myös unohtanut alun pohjustuksen, että lammas on nojaileva eläin - tuupittua niitä ei saa juuri mihinkään suuntaan.

Pikku aitauksessa siis kouluttaja otti koiran liinaan ja ohjaaja kulki eri suunnilla suhteessa koiraan ja lampaisiin. Hepu ajoi lampaita hyvin, mutta välillä aina hämmentyi ja jäi vähän nuuskimaan maata. Sitten taas mentiin. Harmillisesti minulla ei ole tästä aidasta kuvia, mutta tarkoitus oli siis kuljettaa lampaita "tasapainossa" suhteessa ohjaajaan ja kääntää ne ja lopuksi tuoda ne kohti ohjaajaa. Koira haukkui tasaisesti ja ohjaaja pööpöili ympäriinsä :D Jeps. Lopuksi vielä ajettiin pässit kolmen koirakon voimin eri laitumelle. Takaa ja sivulta ajaessa Hetta hoiti hommaa, mutta etummaiseksi koiraksi jouduttuaan oli lähinnä kiinnostunut pääsemään apuna olleen borderin kanssa leikkimään... Ei kuitenkaan pelännyt takanakaan tulevia lampaita, onneksi. Puolessa välissä päivää oli alkanut sataa, ja tässä vaiheessa muuten losotti oikein kunnolla... Uitettuja lappalaisia oli päivän päätteeksi!

Arvioinnissa Hetasta sanottiin, että se kiinnostuu voimakkaasti lampaista, ajaa halukkaasti haukkua käyttäen ja hakeutuu satunnaisesti tasapainoon. Etäisyys ja paineen käyttäminen vaihtelivat, osin kunnioitti lampaiden pakoetäisyyttä, painosti rauhallisesti ja osin painosti liian voimakkaasti, ei kunnioittanut pakoetäisyyttä. On innostunut, mutta välillä on sijaistoimintoja, jotka voivat johtua mm. väsymyksestä.

Nyt täällä onkin aika sikeästi nukkuva kaveri! Se käyttäytyi ihan hienosti odotteluajat yms, mutta silti meidän on tarve harjoitella tylsää odottelua, eli puistoon lukemaan koiran kanssa, jotta se oppii rauhoittumaan vielä paremmin. Tällainen kesäprojekti alkakoon!

Jälkireeniä ja karvanlähtöä

Hetalla on nyt lähtenyt karvanvaihto ihan kunnolla käyntiin, hyvä niin. Onkin ihan hyvät hetket ohentaa pohjavillaa edes vähän... Itsekään en erityisesti helteitä kaipaa, saati sitten tuo koira. No, onneks ei oo kovin kuuma asunto.

Viimeiset kaksi jälkiharjoitusta on olleet kyllä ohjaajalle erittäin opettavaisia... Kun jäljestämisessä tärkeimmät ohjeet on luota koiraasi ja älä ohjaa koiraa jäljellä niin kuin hel**tin vaikeeta on olla sitten kiltisti siellä liinan päässä... Ollaan nyt alettu harjoitella kulmia, ja ekan kulmajäljen vielä kävin itse tekemässä ja silti olin yhessä vaiheessa aivan varma, että ollaan jossain hevon kuusessa, koska kuka pässi nyt tälläsen moukuran tähän jälkeen tekisi... Kunnes näin seuraavan merkin :D En siis ehtinyt ruveta ohjaamaan koiraa, harkitsin vasta - onneksi. Hyvä opetus minulle.

Tämänpäiväisen jäljen teki isäni eli en sitten voinut onneksi itse yrittää muistella mistä se menisikään. Oltiin harjun rinteessä ja sovittiin, että tehdään kaksi kulmaa: ensin mennään suoraan harjun alla laaksossa, sitten loiva kulma, kiivetään ylemmäs rinteelle ja siellä loiva kulma, josta jälki jatkuu harjun suuntaisesti. Jälki vanheni vain reilun tunnin. Hetta oli nyt taas aivan liekeissä tuosta nuuskutuksesta ja "varasti" hieman lähdössä, joten mä rupesin fiksuna siinä jotain vielä uudelleen sorkkimaan. Niinpä se kurkkas ensin viereistä polkua, kunnes nosti kyllä jäljen - jonka se siis jo aiemmin bongasi, mutta mä häiritsin. Jäljellä se porhalsi niin, että multa luiskahti liina käsien läpi... Jeps. No, koira painaa häntä pystyssä metsässä ja mää yritän pysyä perässä. Pienen niityn kohdalla sitten varovasti huikkasin Hetalle että oottaa. Koira jäi seisomaan (oli juuri tarkistanut kulman kohdan kurkkaamalla sen vastaiseen suuntaan) ja jäi ihmettelemään keskeytystä ja perässä rontostelevia tyyppejä. Pääsin vihdoin liinaan kiinni ja sitten Hetta haukkui kolme kertaa (hassu!) ja syöksyi taas jäljelle. Seuraava moka: rinteessä ylemmäs kiipeämisen jälkeen piti tulla taas loiva kulma ja jäljen jatkua harjun myötäisesti. Ylempänä rinteessä olikin kuitenkin sellaista läpitunkematonta pusikkoa, että ylärinteelle kiipeämisen jälkeen tulikin tiukka kulma takaisin alaspäin. Mitä tekee ohjaaja? Jarruttaa koiraa kulmassa, koska eihän sen nyt pitäny noin mennä. Mutta niin vaan meni ja ohjaajakin onneks näki taas seuraavan merkin vain hetken jarruttelun jälkeen :D Tämän alamäen jälkeen jälki jatkui vielä harjun myötäisesti kivikkoisella ja risukkoisella alustalla. Ensimmäisen jälkeiset kulmat Hetta selvitti tekemättä mitään tarkistuksia ja loppupurkkia ehti jopa hieman tassulla raaputella ennen kuin huomasin sen. Hieno tyttö! Seuraavaksi vaan täytyy tehdä kunnolla vanhentunut jälki että malttaa tehdä tarkasti. Ja on tosi hyvä tehdä muiden tekemiä jälkiä, koska on pakko luottaa koiraan. Maastossa kun tulee jälkiä tallatessa aina jotain yllätyksiä, joiden takia suunnitelmaa täytyy vähän fiksata.

Hienosti tyttö kyllä hoiti hommat. Edellisestä jäljestä on pari viikkoa, kun tässä on ollut nyt kiireisiä aikoja. Intoa oli hurjasti. Jälki viikossa -tahti saattaa siis olla jopa liian tiukka, jos haluaa, että into säilyy. Tai sitten tehdä rutkasti haasteellisempia jälkiä ainakin: luulen, että kevään jäljet oli tuolle hieman tylsän helppoja.

Tylsempiä uutisia on, että Hetalla on anaalirauhaset nyt vaivannut. Mennään torstaina lääkäriin katsomaan, mikä on tilanne. Sitten voisi ehkäpä vierailla homeopaatilla, kun tuo ei aivan uusi vaiva Hepulle ole. Jos vaikka hommaan saisi sieltäkin apua.