lauantai 19. helmikuuta 2011

Hetan ja Santun ensitapaaminen


Tässä on Hepu ja Hepun tuleva ja jo nykyinenkin painikaveri, "pikkuveli" Santtu! Santtu on siis Hannun vanhempien pikku holsku-uros. Tässä kuvassa mittasuhteet on hieman koomiset, vaikka kyllähän Hetta 10-viikkoiseen Santtuun verrattuna iso on :D Vielä hetken... Hetta sai muuten eilen komeat 9 kuukautta täyteen, mitä juhlistettiin Kaukjärven jäällä rallattelemalla ja koiranmakkaraa syömällä! Nyt täällä Keski-Suomessa rallattelut jatkuu!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kyykän MM-kisojen kisamaskotti Hetta

Käytiin eilen Tampereella kannustamassa kyykkäjoukkuetta peräti lajin MM-kisoissa. Kisat pidetään Hervannassa, ja opiskelijajoukkueita on vuosittain mukana viitisensataa. Hannu oli taas perinteisesti kaveriensa kanssa kisassa mukana, minä ja Hetta taas ensikertalaisina seuraamassa. Alla olevassa kuvassa näkyy noin viisi pelikenttää sadasta. Kyllä me tuolla konttien liepeilläkin hengailtiin, mutta kartut saattavat lennellä holtittomastikin, joten varovaisia oltiin ja aina jonkin nurkan takana. Lumikasan päällä oli siitä kivaa, että Hepu tykkäsi kaivella ja poukkoilla ja minä pystyin seuraamaan peliä.



Ei oikeastaan ollakaan Hetan kanssa käyty noin massiivisessa yleisötapahtumassa: haalarikansaa vilisi ympärillä sadoittain. Hirmu hienosti Hepu kyllä oli, ei turhia jännittänyt ja aika kului lumikasoja kaivellessa ja nameja hankeen heitellessä (siis se itse heittelee niitä aivan villinä edestakaisin ennen kuin voi syödä, täytyyhän saalis nyt tappaa ensin...) tai pusikoita harventaessa. Ihailijoitakin kertyi mukavasti ja jopa jokunen koirakaveri. Ärsykkeitä ja vilinää oli niin paljon, ettei Hetta edes haukkunut vieraille koirille, vaikka kotona se riemastuu aivan villisti, kun joku tulee läheltä ohi. Huvitti vaan, kun yksi kaveri ihaili Hepun ohitustaitoja, ja paljastin kyllä asioiden yleisen laidan :D

Ylituomari seuraa ottelun tuloksen julkistamista arvoiseltaan paikalta:


Kovalla olevat kaiuttimet olivat vähän jännät ja ihmetellä piti myös pulkkia, joissa oli päällä oleva mankka. Tällaisia virityksiä siellä siis oli paljonkin. Iloiseksi kuitenkin tulin siitä, miten päivä sujui. Välillä käytiin muutama tunti lämmittelemässä eräällä työhuoneella, jossa sitten hengaili kymmenkunta miestä ja me. Hepu otti siinä pienet tirsat ja sen jälkeen palasi rapsuteltavaksi. Kyllä niitä rapsutuksia heruikin :)

Parasta kuitenkin oli toisen maatiaiseläimen (7 kk) tapaaminen! Kauheet bileet oli, harmi kun jäi ihan vaan hihnatapaamiseksi tämä. Mutta on nämä kyllä suloisia! En ehkä selviä järjissäni katselmuksesta, söpöys-yliannostus tuli jo nyt...

torstai 10. helmikuuta 2011

Kiirusta...

Meillä on ollut tässä aika monta rautaa tulessa hetken aikaa. Operaatio Nöllille Oma Piha oli vahvassa myötätuulessa mutta kosahti sitten kuitenkin ihan kunnolla. Pientä edistymistä on sitten haaksirikon jälkeen silti saatu, ja muutetaan kuun vaihteessa rivariin. Siinä näkyi olevan takapihalla jo aitaa valmiinakin, joskin nyt on niin paljon lunta, että hyvä kun vähän tolpanpäät pilkisti... Mutta keväämmällä Nööpeli voi hengailla siellä! Jännä nähdä, kuinka Hepu reagoi muuttoon. Sehän on paljon kulkenut mukana eri paikoissa yökylässä, eikä ole siitä ainakaan näkyvästi stressaantunut. Viikon reissujen jälkeen se kyllä on vuorokauden verran täällä kotona valppaampi ja haukkuu enemmän, mutta sen jälkeen taas rauhoittuu. Tuo muutto on tietysti siitä outo, että tutut tavarat ja hajut siirtyykin uuteen paikkaan. Mutta en siis usko, että se siihen kummemmin reagoi, mutta jännä miettiä, miten koira kokee asian.

Hetalla on haukku tarvittaessa melko herkässä, mutta ei se mikään turhan räksyttäjä ole. Ehkä liittyy pentumaisuuteenkin, mutta ei sillä ainakaan toistaiseksi juuri vahtimistaipumustakaan ole. Postinjaot, summerit tai ovikellot saa aikaan ehkä uteliasta pään kääntelyä. Kun tulen kotiin töistä, saan ihan rauhassa riisua vaatteet, ja jos satun huhuilemaan miehelle moikat, niin Hepu ilmestyy raaaaaauhallisesti jostain :D Minusta tämä on jotenkin koomista, kun aina sanotaan, että on niin ihanaa kun koira on vastassa... Saan myös ihan rauhassa lähteä töihin. Helpompaahan tämä toki näin on, hupaisaa vaan :) Varsinkin kun kyseessä on kuitenkin varsin rapsutuksenkipeä kaveri.

Tänään kun tulin tallilta Hepu oli taas pitkästä aikaa niin tyytyväinen, että maurusi. Minä riemastuin ja kehuin sitä kovasti, koska mun mielestä sellainen ääntely ("mauurrrrrrrr") saisi mieluusti vahvistua. Hassua kun koira kuulostaa vähän niin kuin kovaa kehräävältä kissalta tai sitten murisevalta koiralta, mutta eleet ja ilmeet on aivan eri maailmasta kuin murinassa, kun koko koira kiemurtelee tyytyväisyyttään... Toinen hauska ääni on sellainen "mau-mau-mau", jota tuo pitää, kun haluaisi jotakin, vaikka puruluun, jota olen tuomassa. Piipatakin tuo kyllä osaa, mutta sitä taas ei todellakaan yritetä vahvistaa. Nuo muut taas on kivoja.

Muita kuulumisia: käymme Lastentarha-kurssin toiseen kertaan, kun Hepu on vielä niin pentumainen, että sille on tosi tärkeää päästä leikkimään muiden kanssa. Teknisempää treeniä ehdimme kyllä ottaa myöhemminkin.
Reilun kuukauden päästä pitäisi sitten mennä paimensukuisten lapinkoirien katselmukseen! Iik! Oliskohan siellä joku sinkoilu-kiertopalkinto, oltais vahvoilla :D