Ei kyetty tänä vuonna lähtemään paimensukuisten Katselmukseen Ouluun, joten mentiin sitten samana päivänä viralliseen näyttelyyn tähän lähelle, Ypäjälle. Pääsiäisenä käytiin treenaamassa Match Showssa, mutta juuri muuten ei olla jaksettu harjoitella. Reissu meni kuitenkin vallan mukavasti, paljon rennommin kuin matsäri (johtuen ehkä emännän mielentilasta + mukavammasta paikasta: seuraintalon piha peltojen keskellä vs. Lasitehtaan supervilkas parkkipaikka).
Paikalla oli kuvaamassa Sanna Parviainen, kiitos kuvista!
Tässä poseerataan kehässä - juuri ennen kehään menoa Hepu onnistui istahtamaan toiselle kankulleen johonkin kuraläpeen... No, menin sitten nauraen kehään edustavan Rapa-Ripan kanssa :D
Taisi olla onni, että oli niin märkää, koska juuri seisomista ei olla juuri viitsitty harjoitella. Yleensä tuo rupeaa tarjoamaan istumista ja maahanmenoa, mutta nyt eivät ne oikein houkuttaneet, onneksi.
Ravaaminen sujui ihan hyvin, ja tuomari katsoi liikkeitä paljon. Noin neljännellä ravikierroksella olisi ollut mukava vähän roikkua hihnassa ja riekkua, mutta ei siis mitään vakavia pöllökohtauksia tullut. Alun ryhmäjuokseminenkin sujui ihanan helposti, kun nuorten luokassa oli vain kaksi narttua. Hyvä näin - jos on koiria ihan hännässä ja nenän edessä, niin Hepu on kyllä levottomampi. Sellaisia tilanteita voidaan harjoitella myöhemmin.
Tuomarina oli Maija Mäkinen ja arvostelu kuului näin:
Miltei 2v. feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Hyvä ilme. Pienet karvaiset korvat, tummat silmät, oikea purenta. Hyvä kaula ja etuosa. Saisi olla paremmin kulmautunut takaa. Köyristää lanneosaansa, liikkuu takaraajat rungon alla ja on liikkeessä takakorkea. Esitetään hyvin kevyessä kevätturkissa. Alas kiinnittynyt häntä. NUO H.
Olin oikein tyytyväinen arvostelun laajuuteen. Arvosanatavoitteena meillä oli, ettei saada hylsyä tai EVAa, eli sikälikin odotukset ylittyivät :) Muutamia ajatuksia arvostelusta heräsi.
Hepu tosiaan on (myös luonteeltaan) sellaista hitaasti kypsyvää tyyppiä. Turkki sillä ei juuri tuota pidemmäksi kasva, mutta nyt on juuri tiputtanut kaiken pohjavillansakin. Mutta kyllä Hepu olikin muihin suomenlapinkoiriin verrattuna aika tollanen sporttimalli ja light-karvaversioinen... Mutta siis mehän käydäänkin näyttelyssä siksi, että saisi arvion rakenteesta, eli emme murehdi kosmeettisia asioita. Kulmausten niukkuuden olin oikeastaan arvannutkin, mutta tuota lanneasiaa en ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun katsoin koiran liikkeitä, niin aivan totta tuo on. Ekana tuli mieleen, voisiko se johtua esim. lihasjumeista, vai onko kyseessä rakenteen ongelma. Hepu harrastaa tavallisia lenkkejä ja pari kertaa viikossa Penan kanssa riehumista. Se on varmasti hyvin kuormittavaa liikuntaa, sinkoilua, painimista, täysiä juoksemista. Voisikin olla hyvä idea käyttää tuota esim. osteopaatilla tai fyssarilla, että saisi tietoa lihaskunnosta ja -jumeista. Niin ja pitäisi verrytellä ja jäähdytellä paremmin... Täytyypä tässä selvitellä ja seurailla asiaa! Kun kaksi vuotta tulee täyteen, olisi tarkoitus käydä lonkka- ja kyynärkuvissa. Voisi siinä samalla napata muutaman epävirallisen kuvan selkärangastakin.
Reissu sujui sen verran mukavasti, että voisi tuon ilmoittaa vielä kesän kaikkien rotujen näyttelyyn 14.-15.7. naapurikunnassa. Emännällä on talkoovelvoite ko. viikonloppuna, mutta eiköhän sieltä hetkeksi kehään ehdi.
Muuten ollaan aloittelemassa nyt sopivan ruoan etsintää allergiaruokakuurin jälkeen. Jälkikausi on korkattu ja uusia ideoita saatu, ja koira oli aivan mahtava ekoilla jäljillä. Pidetään siitä lajista kuitenkin nyt hieman taukoa, koska ensi viikonloppuna alkaa hakukurssi! Jännää. Katsotaan, mitä typy tykkää siitä :)