Tapahtui taannoin ensimmäisenä pakkaspäivänä Tammelassa:
Pieni (miten se tuossa näyttääkin aivan superpieneltä!) lapinkoira sai jälkivaljaat päälleen (hetki pitää kulkea aina kolmella jalalla, kun on ällöä :D)
Lähtö on reipas... (Emännän askelluksen ylevyydestä ei kannatakaan puhua..)
Puhumattakaan siitä, kun päästään kunnolla vauhtiin - sinne meni, ja liinanpäältä meinasi lähteä rillit ja pipot ja kaikki ryteikköön kun piti mennä niin reippaasti! (Kuvaajakin löytää lopulta jäljen päähän onneksi, kun reitti kerran on merkitty...)
Hienosti löytyi purkit matkan varrelta ja intoa olisi ollut vielä jatkaakin! Emäntä kehuu reipasta pientä nenäkoiraa. Mutta valitettavasti Pieni joutui tältä kertaa jäljestyksen lopettamaan. Jatkoa on kyllä piisannut säännöllisesti, ja se jos mikä on ollut meidän kaikkien mielestä mukavaa!
Hienosti löytyi purkit matkan varrelta ja intoa olisi ollut vielä jatkaakin! Emäntä kehuu reipasta pientä nenäkoiraa. Mutta valitettavasti Pieni joutui tältä kertaa jäljestyksen lopettamaan. Jatkoa on kyllä piisannut säännöllisesti, ja se jos mikä on ollut meidän kaikkien mielestä mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti