Saatiin ajat sitten Saivan emännältä sellainen kirjoitustehtävä, jossa piti kertoa kahdeksan asiaa. Tarkemmat ohjeet olen tässä laiskana ajan kuluessa unohtanut, mutta päivitelläänpä nyt sitten Hepusta satunnaisia tietoja! :)
1. Se osaa vaatia rapsutuksia piipittämällä ja nenäisemällä jalkaa tai käsiä, mikä on rasittavaa, mutta toisaalta varmasti aivan meidän itse aikaansaamaa, jippii! (Se tuli juuri tähän pöydän alle päivystämään ja hellyyttä hakemaan...)
2. Nuudeli viihtyy pihalla myös itsekseen, ei varmaan tolkuttomia aikoja, mutta kyllä sillä omia projekteja ainakin joksikin aikaa riittää. Se on saanut olla pihalla juuri valmistuneen aidan sisällä kun olen esimerkiksi tehnyt lumitöitä muualla pihassa. En ole aina ihan varma, mitä projekteja sillä on, mutta jotain se touhuaa :D Kirmaa kuitenkin iloisesti portille, kun vislaa. Ekan tällaisen session jälkeisenä aamuna se kyllä yrjösi projektin "tulokset" eteiseen, yäk! Ei siinä sentään hiirtä tai myyrää ollut, mutta keppejä oli taidettu ainakin jyrsiä tarpeeksi...
3. AINA vislailu ei kuitenkaan saa Hepulia singahtamaan luokse. Se pirulainen teki katoamistempun viime viikolla kaverin pihalla, siis aidatulla sellaisella, jossa tosin on metsää ja pusikkoa. Kaverikoira Pena oli välillä sisällä lämmittelemässä, mutta Hetta viihtyi ulkona. Aina välillä huhuilen ovelta sen namille. Kas, kerranpa koiraa ei näkynytkään. Huutelin kaikilla nimillä ja viheltelin, ei mitään tulosta. Sitten alkoi jo huolestuttaa, koska kyllä lapinkoira vielä lumessa metrisestä aidasta yli pääsee. Eikun vaatteet päälle ja taskulamppu kouraan. Ei näkynyt hyppäysjälkiä porttien kohdalla eikä muuallakaan aidan etulaidalla. Penakin tuli etsimään Hettaa ja hävisi jonnekin pusikkoon. Ristiin rastiin puskat haravoituani Hepu (ja Pena) löytyivät peränurkasta, missä jotain mielenkiintoista etsittiin vielä maasta. Ihan siis aidan sisäpuolella oltiin, kun minä ehdin jo huolestua, kun oli kova pakkanenkin. Yöllä sitten koira oli janoinen ja vissiin hieman närästikin, joten todennäköisesti projekti oli Penan piilottaman possunkorvan etsiminen ja tuhoaminen - jäätynyttä korvaa, namnam! Eli siis: JOS on meneillään jokin herkkuprojekti, mamman kutsut kaikuu kuuroille korville. Tämän kunniaksi Hepua kutsuttiin ainakin pari päivää vain Mulkvistiksi :D (Vastaava katoamistemppu tapahtui juhannuksena mökin takametsässä, prkl!)
4. Hepu on nyt ns. eliminaatiodieetillä eli saa vain kanaa ja kesäkurpitsaa tai kurkkua. (Siksi en ollut järin iloinen tuosta possujutusta, mutta eipä siitä onneksi kutinoita seurannut.) Lääkekuuri on loppumaisillaan. Pidetään peukkuja, että kutinat eivät palaa!
5. Oltiin viikonloppu Helsingissä Hetan kanssa. Pärjättiin liikenteessä ja muutenkin hyvin! Pukinmäen koirapuistossa leikittiin kivan labradoriuroksen kanssa.
6. Muudelipa näki tuolla reissulla ekaa kertaa vaalimainokset! Sauli kiinnitti ohikulkevan koiran huomion, mutta Pekkaa piti lähestyä korvat lintassa. Lopuksi piti tietenkin vähän komentaa, kun ei ne pölvästit rapsutelleetkaan!
7. Reissujen jälkeen Hetta tarvitsee palautumispäivän. Hyvä mittari sen vireystilasta on se, tuleeko se moikkaamaan isääni, kun hän usein poikkeaa meillä keskellä päivää jotakin nikkaroimassa. Maanantaina koira vain jatkoi onnellisena uniaan, tänään tepsutti jo reippaasti heti ovelle vastaan!
8. Toivotaan, että toiset juoksut tulisi vaikka nyt edes joskus maaliskuussa. Vapun tienoilla nimittäin alkaisi hakukurssi! Lammaspaimennusta olisi myös luvassa toukokuulla. Noita rientoja juoksut taitavat haitata. Mehän siis odotellaan vasta toisia juoksuja, vaikka Hetta on jo melkein 1 v ja 9 kk vanha. Ekoista juoksuista on jo yli yhdeksän kuukautta. Tervetuloa tänne, juoksut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti