Auringonpimennys ja muita kujeita

Joululomalla oli mukavaa, kun Hetta sai uuden koirakaverin, rhodesiankoiranartun. Käytiin leikkimässä tutuilla peltoteillä ja hyvin sujui. Oikein mukava oli nähdä, että Hetta ei pelännyt itseään suurempaa ja aika rajustikin leikkivää koiraa! Sillä ei myöskään ollut mitään tarvetta yrittää räyhätä epävarmuuttaan, vaan koirat olivat mukavan tasavertaisia kavereita, vaikka rhodella olikin tapana öristä jahdatessaan. Hettakin kyllä näytti hurjimmat puolensa - osaa se irvistääkin, kun oikein innostuu!

Pienempänä Hetta pelkäsi rajuja paineja, joita pentukoulun howavart-uros yritti, ja silloin kyllä kuultiin komeaa kiljuntaa, kun uros tuli lähistölle. Nyt ei kuitenkaan ollut tarvetta kitinöille, vaan Hetta oli innolla mukana. Se on kyllä todella taitava saamaan toisen jahtaamaan itseään... Juuri kun katsoo, että nyt homma rauhoittuu, koira meni hankeen makaamaan, niin sekunnin päästä sieltä taas tullaan härkkimään :D

Tässä kuvassa näkyy hieman kokoeroakin. Muissa kuvissa sitten vilahtaakin vain jonkun häntä tai takajalka...

Hetan ihmiset ehtivät joululomalla löhöillä ja katsella telkkaria ja leffoja, mikä tarkoitti Hepulillekin kissanpäiviä. Se ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn, mutta jos ihmiset loikoilevat maahan levitetyssä vuodesohvassa, se pääsee tietysti mukaan. Ei se kyllä kovin kauaa kerrallaan viihdy, kun taitaa tulla kuuma... Näin sujui meillä mukavasti uudenvuodenaattokin, tosin pahimman rätinän aikaan Hepu nukkui normaalisti lattialla, kun kerran uniaika oli!

Pieni ketunpoikanen:



Hetta seuraa tarkasti Victoria Stilwellin ohjeita...

Tänään minulla oli vapaa aamupäivä, joten kävimme läheisen marketin pihassa kurkkimassa auringonpimennystä. Paikallinen tähtitieteen yhdistys oli järjestänyt sinne katseluvälineitä, mikä oli varsin mukavaa. Minulla tosin olikin liian vähän vaatteita, joten ei jääty odottelemaan täydellisimmän pimennyksen aikaa, varsinkin kun näytti siltä, että pilvenriekaleet tulevat juuri pöljästi eteen. Hetta sai kuitenkin paljon rapsutuksia karvalakkisediltä, joista yhdellä oli kotonakin lapinkoira. Lisäksi oli mahtavaa päästä kiipeämään jättimäisen lumikasan päälle! (Hepu meneekin aivan villiksi lumikasoista ja lumipaakkujen jahtaamisesta! Ja oikeastaan aika monesta muustakin asiasta... Noh... Hyvä se on, että on reipas!)

Tältä se osittainen pimennys näytti; Hetta tosin näyttää näkevän marketin suunnassa jotakin kiintoisampaa! Mutta häntä on jo varsin komea, eikö?


Hyvää uutta vuotta!