Meillä on ollut tässä aika monta rautaa tulessa hetken aikaa. Operaatio Nöllille Oma Piha oli vahvassa myötätuulessa mutta kosahti sitten kuitenkin ihan kunnolla. Pientä edistymistä on sitten haaksirikon jälkeen silti saatu, ja muutetaan kuun vaihteessa rivariin. Siinä näkyi olevan takapihalla jo aitaa valmiinakin, joskin nyt on niin paljon lunta, että hyvä kun vähän tolpanpäät pilkisti... Mutta keväämmällä Nööpeli voi hengailla siellä! Jännä nähdä, kuinka Hepu reagoi muuttoon. Sehän on paljon kulkenut mukana eri paikoissa yökylässä, eikä ole siitä ainakaan näkyvästi stressaantunut. Viikon reissujen jälkeen se kyllä on vuorokauden verran täällä kotona valppaampi ja haukkuu enemmän, mutta sen jälkeen taas rauhoittuu. Tuo muutto on tietysti siitä outo, että tutut tavarat ja hajut siirtyykin uuteen paikkaan. Mutta en siis usko, että se siihen kummemmin reagoi, mutta jännä miettiä, miten koira kokee asian.
Hetalla on haukku tarvittaessa melko herkässä, mutta ei se mikään turhan räksyttäjä ole. Ehkä liittyy pentumaisuuteenkin, mutta ei sillä ainakaan toistaiseksi juuri vahtimistaipumustakaan ole. Postinjaot, summerit tai ovikellot saa aikaan ehkä uteliasta pään kääntelyä. Kun tulen kotiin töistä, saan ihan rauhassa riisua vaatteet, ja jos satun huhuilemaan miehelle moikat, niin Hepu ilmestyy raaaaaauhallisesti jostain :D Minusta tämä on jotenkin koomista, kun aina sanotaan, että on niin ihanaa kun koira on vastassa... Saan myös ihan rauhassa lähteä töihin. Helpompaahan tämä toki näin on, hupaisaa vaan :) Varsinkin kun kyseessä on kuitenkin varsin rapsutuksenkipeä kaveri.
Tänään kun tulin tallilta Hepu oli taas pitkästä aikaa niin tyytyväinen, että maurusi. Minä riemastuin ja kehuin sitä kovasti, koska mun mielestä sellainen ääntely ("mauurrrrrrrr") saisi mieluusti vahvistua. Hassua kun koira kuulostaa vähän niin kuin kovaa kehräävältä kissalta tai sitten murisevalta koiralta, mutta eleet ja ilmeet on aivan eri maailmasta kuin murinassa, kun koko koira kiemurtelee tyytyväisyyttään... Toinen hauska ääni on sellainen "mau-mau-mau", jota tuo pitää, kun haluaisi jotakin, vaikka puruluun, jota olen tuomassa. Piipatakin tuo kyllä osaa, mutta sitä taas ei todellakaan yritetä vahvistaa. Nuo muut taas on kivoja.
Muita kuulumisia: käymme Lastentarha-kurssin toiseen kertaan, kun Hepu on vielä niin pentumainen, että sille on tosi tärkeää päästä leikkimään muiden kanssa. Teknisempää treeniä ehdimme kyllä ottaa myöhemminkin.
Reilun kuukauden päästä pitäisi sitten mennä paimensukuisten lapinkoirien katselmukseen! Iik! Oliskohan siellä joku sinkoilu-kiertopalkinto, oltais vahvoilla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti