Ei oikeastaan ollakaan Hetan kanssa käyty noin massiivisessa yleisötapahtumassa: haalarikansaa vilisi ympärillä sadoittain. Hirmu hienosti Hepu kyllä oli, ei turhia jännittänyt ja aika kului lumikasoja kaivellessa ja nameja hankeen heitellessä (siis se itse heittelee niitä aivan villinä edestakaisin ennen kuin voi syödä, täytyyhän saalis nyt tappaa ensin...) tai pusikoita harventaessa. Ihailijoitakin kertyi mukavasti ja jopa jokunen koirakaveri. Ärsykkeitä ja vilinää oli niin paljon, ettei Hetta edes haukkunut vieraille koirille, vaikka kotona se riemastuu aivan villisti, kun joku tulee läheltä ohi. Huvitti vaan, kun yksi kaveri ihaili Hepun ohitustaitoja, ja paljastin kyllä asioiden yleisen laidan :D
Ylituomari seuraa ottelun tuloksen julkistamista arvoiseltaan paikalta:
Kovalla olevat kaiuttimet olivat vähän jännät ja ihmetellä piti myös pulkkia, joissa oli päällä oleva mankka. Tällaisia virityksiä siellä siis oli paljonkin. Iloiseksi kuitenkin tulin siitä, miten päivä sujui. Välillä käytiin muutama tunti lämmittelemässä eräällä työhuoneella, jossa sitten hengaili kymmenkunta miestä ja me. Hepu otti siinä pienet tirsat ja sen jälkeen palasi rapsuteltavaksi. Kyllä niitä rapsutuksia heruikin :)
Parasta kuitenkin oli toisen maatiaiseläimen (7 kk) tapaaminen! Kauheet bileet oli, harmi kun jäi ihan vaan hihnatapaamiseksi tämä. Mutta on nämä kyllä suloisia! En ehkä selviä järjissäni katselmuksesta, söpöys-yliannostus tuli jo nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti