Hetalla on nyt lähtenyt karvanvaihto ihan kunnolla käyntiin, hyvä niin. Onkin ihan hyvät hetket ohentaa pohjavillaa edes vähän... Itsekään en erityisesti helteitä kaipaa, saati sitten tuo koira. No, onneks ei oo kovin kuuma asunto.
Viimeiset kaksi jälkiharjoitusta on olleet kyllä ohjaajalle erittäin opettavaisia... Kun jäljestämisessä tärkeimmät ohjeet on luota koiraasi ja älä ohjaa koiraa jäljellä niin kuin hel**tin vaikeeta on olla sitten kiltisti siellä liinan päässä... Ollaan nyt alettu harjoitella kulmia, ja ekan kulmajäljen vielä kävin itse tekemässä ja silti olin yhessä vaiheessa aivan varma, että ollaan jossain hevon kuusessa, koska kuka pässi nyt tälläsen moukuran tähän jälkeen tekisi... Kunnes näin seuraavan merkin :D En siis ehtinyt ruveta ohjaamaan koiraa, harkitsin vasta - onneksi. Hyvä opetus minulle.
Tämänpäiväisen jäljen teki isäni eli en sitten voinut onneksi itse yrittää muistella mistä se menisikään. Oltiin harjun rinteessä ja sovittiin, että tehdään kaksi kulmaa: ensin mennään suoraan harjun alla laaksossa, sitten loiva kulma, kiivetään ylemmäs rinteelle ja siellä loiva kulma, josta jälki jatkuu harjun suuntaisesti. Jälki vanheni vain reilun tunnin. Hetta oli nyt taas aivan liekeissä tuosta nuuskutuksesta ja "varasti" hieman lähdössä, joten mä rupesin fiksuna siinä jotain vielä uudelleen sorkkimaan. Niinpä se kurkkas ensin viereistä polkua, kunnes nosti kyllä jäljen - jonka se siis jo aiemmin bongasi, mutta mä häiritsin. Jäljellä se porhalsi niin, että multa luiskahti liina käsien läpi... Jeps. No, koira painaa häntä pystyssä metsässä ja mää yritän pysyä perässä. Pienen niityn kohdalla sitten varovasti huikkasin Hetalle että oottaa. Koira jäi seisomaan (oli juuri tarkistanut kulman kohdan kurkkaamalla sen vastaiseen suuntaan) ja jäi ihmettelemään keskeytystä ja perässä rontostelevia tyyppejä. Pääsin vihdoin liinaan kiinni ja sitten Hetta haukkui kolme kertaa (hassu!) ja syöksyi taas jäljelle. Seuraava moka: rinteessä ylemmäs kiipeämisen jälkeen piti tulla taas loiva kulma ja jäljen jatkua harjun myötäisesti. Ylempänä rinteessä olikin kuitenkin sellaista läpitunkematonta pusikkoa, että ylärinteelle kiipeämisen jälkeen tulikin tiukka kulma takaisin alaspäin. Mitä tekee ohjaaja? Jarruttaa koiraa kulmassa, koska eihän sen nyt pitäny noin mennä. Mutta niin vaan meni ja ohjaajakin onneks näki taas seuraavan merkin vain hetken jarruttelun jälkeen :D Tämän alamäen jälkeen jälki jatkui vielä harjun myötäisesti kivikkoisella ja risukkoisella alustalla. Ensimmäisen jälkeiset kulmat Hetta selvitti tekemättä mitään tarkistuksia ja loppupurkkia ehti jopa hieman tassulla raaputella ennen kuin huomasin sen. Hieno tyttö! Seuraavaksi vaan täytyy tehdä kunnolla vanhentunut jälki että malttaa tehdä tarkasti. Ja on tosi hyvä tehdä muiden tekemiä jälkiä, koska on pakko luottaa koiraan. Maastossa kun tulee jälkiä tallatessa aina jotain yllätyksiä, joiden takia suunnitelmaa täytyy vähän fiksata.
Hienosti tyttö kyllä hoiti hommat. Edellisestä jäljestä on pari viikkoa, kun tässä on ollut nyt kiireisiä aikoja. Intoa oli hurjasti. Jälki viikossa -tahti saattaa siis olla jopa liian tiukka, jos haluaa, että into säilyy. Tai sitten tehdä rutkasti haasteellisempia jälkiä ainakin: luulen, että kevään jäljet oli tuolle hieman tylsän helppoja.
Tylsempiä uutisia on, että Hetalla on anaalirauhaset nyt vaivannut. Mennään torstaina lääkäriin katsomaan, mikä on tilanne. Sitten voisi ehkäpä vierailla homeopaatilla, kun tuo ei aivan uusi vaiva Hepulle ole. Jos vaikka hommaan saisi sieltäkin apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti