Hurvittelua ja lekurilla käyntiä

Aloitetaan ikävistä asioista: Hepun pehvan iho roihahti taas, viikon verran ab-kuurin loppumisen jälkeen. Eka lääkäri suositti sterilointia, mutta ei osannut juuri muuta sanoa... Munasarjojen ultraamista suositteli, kun Hepuli kiljahteli mahan puolelta painellessa. No, se kyllä muutenkin reagoi enemmän kuin yleensä lekurilla, koska viime kerralla otettiin raapenäytteitä, ja sehän ei mitään mukavaa hommaa ole :( Eli kiljahtelu saattoi johtua siitäkin.

Toinen lääkäri oli sitä mieltä, ettei munasarjoja voi noin vain tunnustella ja että Hepu kiljahteli satunnaisesti, paikasta riippumatta, koska "on kärsimätön". Päädyttiin siis edelleen hoitamaan ihotulehdusta, nyt kunnollisella lääkekuurilla (alkaa oikeastaan ärsyttää kuinka lyhytnäköistä hoitoa ollaan aiemmin saatu), ulkoisella lääkevoiteella ja ihon kosteuttamisella pesuin + Nutrolin-öljyllä. Onnistuin ostamaan epätoivoissani myös allergiaruokaa, joskin maalaisjärjellä päätimme, ettemme alakaan vielä syöttää sitä. Katsotaan ensin lääkekuuri. Jos sen jälkeen iho roihahtaa, Hetta pääsee allergiaruoalle. Jos ei, syötetään säkki muuten vaan jossain vaiheessa pois.

Sterilaatiota suositti tämäkin lääkäri silti. Emme kuitenkaan halua sitä "varmuuden vuoksi" tehdä. Siitähän ei vielä tiedä, tuleeko Hetasta jalostuskelpoista muutenkaan, vaikka ihotulehdus paranisikin eikä johtuisi allergiasta. Mutta haluamme pitää mahdollisuudet vielä auki. Allergisella tai hormonaalista ihottumaa potevalla koiralla en pentuja teettäisi, mutta tässä ei kuitenkaan välttämättä ole vielä niistä kyse. Taustahan on se, että kesäkuun alkupuolella meikä huuhteli Hetan persusta päivittäin 5 minuuttia suihkussa, koska ell käski. Siis turkki kastui lopulta ihoon asti eikä varmasti kunnolla kuivunutkaan, kun tämä ei ollut vielä pudottanut villahousujaan. (Ja tästähän olen siis itseäni nyt kohta nelisen kuukautta kiitellyt.) Toivotaan, toivotaan, toivotaan että nyt selviää tämä asia!

Muuten tuntuu, että asiat ovat menneet parempaan suuntaan yleisesti. Säännöllinen hurja-lenkkeily Penan kanssa tuntuu sopivan Hetalle tosi hyvin. Treenattukin ollaan vähän paikallaoloa ja odottamista. Agilitytreenaamisen avuksi lähinnä näitä kehitellään, mutta toki siellä alkeistokossakin kaikenlaista uutta kivaa tulee. Tosi pentumainen ja vilkas Hepu vieläkin on - tehokas treeniaika on syytä pitää sellasessa kolmessa minuutissa, jos jotain luoksetuloja ja seuraamisia ottaa. Toki sitten näitä meikän sisäagilityohjauksia voi tehdä pidempäänkin, ainakin puolen ruokakupillisen verran :)

Oltiin turisteilemassa Jyväskylän erikoisnäyttelyssä ja sielläkin meni tosi mukavasti. Oli mukava nähdä tuttuja (terkut Oodille!) ja huomata, että koira voi oleilla näyttelypaikalla ihan rauhassa. Jos sitä kevään puolella vaikka päästäis itekin johonkin kehään asti! Tuo oli kyllä loistava treenitilanne: Hepu oli paininut koko eilisen päivän holsku Santun kanssa, kun käytiin mm. sienessä ja mökillä! Se oli niin väsynyt, että oli varmaan siksikin niin rauhallinen. Loistava oppimismielentila siis :) (Kun ei ole yliväsynyt, jolloin varmasti voisi olla levoton.) Samaa mielentilaa saatiin hyödynnettyä, kun kylässä kävi 7-viikkoinen vauva. Toki Hepu oli siitä kiinnostunut ja kävi heti nuuskuttamassa jalkoja, mutta uskoi hyvin, kun pyysin kauemmaksi, ja kävi hetken päästä rauhassa makoilemaan. Jos tuo on virkeä, niin käyttäytyy innostavissa tilanteissa usein yli-innokkaasti haukahdellen ja joskus poukkoillen. Sellainen käytös ei tietenkään lasten seuraan sovi. Ja kuulemma jotkut koirat voivat olla vauvan tuoksusta hyvin ihmeissään tai innostuneita. Tuoksuuhan ne ihan ihmisenkin nenään voimakkaan suloisilta :)

Viikon päästä tuleekin sitten taas muutoksia elämään, kun vihdoin muutetaan omaan kotiin, jota ollaan nyt puoli vuotta remontoitu. Piha on vielä aitaamatta mutta jos sen nyt ennen routia saisi vielä tehtyä. Ollaan oltu täällä jo muutamia viikonloppuja ja Hepu on kuin kotonaan, joten muutosta ei ehkä nyt tule niin stressaavaa. Toivotaan niin!