 |
| Moro! |
 |
| Suosikkipuuhaani, kaivamista, ystäväni Penan pihalla! (Omankin pihan vattupusikossa on kyllä aikamoinen kuoppa...) |
 |
| Puutarhurin apulaiskoira - hommat kärsii kyllä vähäsen, kun pitää välillä kaaputtaa tällaista söpöliiniä! |
perjantai 16. marraskuuta 2012
Netissä taas!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Näyttelyreissu
Ei kyetty tänä vuonna lähtemään paimensukuisten Katselmukseen Ouluun, joten mentiin sitten samana päivänä viralliseen näyttelyyn tähän lähelle, Ypäjälle. Pääsiäisenä käytiin treenaamassa Match Showssa, mutta juuri muuten ei olla jaksettu harjoitella. Reissu meni kuitenkin vallan mukavasti, paljon rennommin kuin matsäri (johtuen ehkä emännän mielentilasta + mukavammasta paikasta: seuraintalon piha peltojen keskellä vs. Lasitehtaan supervilkas parkkipaikka).
Paikalla oli kuvaamassa Sanna Parviainen, kiitos kuvista!
Tässä poseerataan kehässä - juuri ennen kehään menoa Hepu onnistui istahtamaan toiselle kankulleen johonkin kuraläpeen... No, menin sitten nauraen kehään edustavan Rapa-Ripan kanssa :D
Taisi olla onni, että oli niin märkää, koska juuri seisomista ei olla juuri viitsitty harjoitella. Yleensä tuo rupeaa tarjoamaan istumista ja maahanmenoa, mutta nyt eivät ne oikein houkuttaneet, onneksi.
Ravaaminen sujui ihan hyvin, ja tuomari katsoi liikkeitä paljon. Noin neljännellä ravikierroksella olisi ollut mukava vähän roikkua hihnassa ja riekkua, mutta ei siis mitään vakavia pöllökohtauksia tullut. Alun ryhmäjuokseminenkin sujui ihanan helposti, kun nuorten luokassa oli vain kaksi narttua. Hyvä näin - jos on koiria ihan hännässä ja nenän edessä, niin Hepu on kyllä levottomampi. Sellaisia tilanteita voidaan harjoitella myöhemmin.
Tuomarina oli Maija Mäkinen ja arvostelu kuului näin:
Miltei 2v. feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Hyvä ilme. Pienet karvaiset korvat, tummat silmät, oikea purenta. Hyvä kaula ja etuosa. Saisi olla paremmin kulmautunut takaa. Köyristää lanneosaansa, liikkuu takaraajat rungon alla ja on liikkeessä takakorkea. Esitetään hyvin kevyessä kevätturkissa. Alas kiinnittynyt häntä. NUO H.
Olin oikein tyytyväinen arvostelun laajuuteen. Arvosanatavoitteena meillä oli, ettei saada hylsyä tai EVAa, eli sikälikin odotukset ylittyivät :) Muutamia ajatuksia arvostelusta heräsi.
Hepu tosiaan on (myös luonteeltaan) sellaista hitaasti kypsyvää tyyppiä. Turkki sillä ei juuri tuota pidemmäksi kasva, mutta nyt on juuri tiputtanut kaiken pohjavillansakin. Mutta kyllä Hepu olikin muihin suomenlapinkoiriin verrattuna aika tollanen sporttimalli ja light-karvaversioinen... Mutta siis mehän käydäänkin näyttelyssä siksi, että saisi arvion rakenteesta, eli emme murehdi kosmeettisia asioita. Kulmausten niukkuuden olin oikeastaan arvannutkin, mutta tuota lanneasiaa en ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun katsoin koiran liikkeitä, niin aivan totta tuo on. Ekana tuli mieleen, voisiko se johtua esim. lihasjumeista, vai onko kyseessä rakenteen ongelma. Hepu harrastaa tavallisia lenkkejä ja pari kertaa viikossa Penan kanssa riehumista. Se on varmasti hyvin kuormittavaa liikuntaa, sinkoilua, painimista, täysiä juoksemista. Voisikin olla hyvä idea käyttää tuota esim. osteopaatilla tai fyssarilla, että saisi tietoa lihaskunnosta ja -jumeista. Niin ja pitäisi verrytellä ja jäähdytellä paremmin... Täytyypä tässä selvitellä ja seurailla asiaa! Kun kaksi vuotta tulee täyteen, olisi tarkoitus käydä lonkka- ja kyynärkuvissa. Voisi siinä samalla napata muutaman epävirallisen kuvan selkärangastakin.
Reissu sujui sen verran mukavasti, että voisi tuon ilmoittaa vielä kesän kaikkien rotujen näyttelyyn 14.-15.7. naapurikunnassa. Emännällä on talkoovelvoite ko. viikonloppuna, mutta eiköhän sieltä hetkeksi kehään ehdi.
Muuten ollaan aloittelemassa nyt sopivan ruoan etsintää allergiaruokakuurin jälkeen. Jälkikausi on korkattu ja uusia ideoita saatu, ja koira oli aivan mahtava ekoilla jäljillä. Pidetään siitä lajista kuitenkin nyt hieman taukoa, koska ensi viikonloppuna alkaa hakukurssi! Jännää. Katsotaan, mitä typy tykkää siitä :)
Paikalla oli kuvaamassa Sanna Parviainen, kiitos kuvista!
Tässä poseerataan kehässä - juuri ennen kehään menoa Hepu onnistui istahtamaan toiselle kankulleen johonkin kuraläpeen... No, menin sitten nauraen kehään edustavan Rapa-Ripan kanssa :D
Taisi olla onni, että oli niin märkää, koska juuri seisomista ei olla juuri viitsitty harjoitella. Yleensä tuo rupeaa tarjoamaan istumista ja maahanmenoa, mutta nyt eivät ne oikein houkuttaneet, onneksi.
Ravaaminen sujui ihan hyvin, ja tuomari katsoi liikkeitä paljon. Noin neljännellä ravikierroksella olisi ollut mukava vähän roikkua hihnassa ja riekkua, mutta ei siis mitään vakavia pöllökohtauksia tullut. Alun ryhmäjuokseminenkin sujui ihanan helposti, kun nuorten luokassa oli vain kaksi narttua. Hyvä näin - jos on koiria ihan hännässä ja nenän edessä, niin Hepu on kyllä levottomampi. Sellaisia tilanteita voidaan harjoitella myöhemmin.
Tuomarina oli Maija Mäkinen ja arvostelu kuului näin:
Miltei 2v. feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Hyvä ilme. Pienet karvaiset korvat, tummat silmät, oikea purenta. Hyvä kaula ja etuosa. Saisi olla paremmin kulmautunut takaa. Köyristää lanneosaansa, liikkuu takaraajat rungon alla ja on liikkeessä takakorkea. Esitetään hyvin kevyessä kevätturkissa. Alas kiinnittynyt häntä. NUO H.
Olin oikein tyytyväinen arvostelun laajuuteen. Arvosanatavoitteena meillä oli, ettei saada hylsyä tai EVAa, eli sikälikin odotukset ylittyivät :) Muutamia ajatuksia arvostelusta heräsi.
Hepu tosiaan on (myös luonteeltaan) sellaista hitaasti kypsyvää tyyppiä. Turkki sillä ei juuri tuota pidemmäksi kasva, mutta nyt on juuri tiputtanut kaiken pohjavillansakin. Mutta kyllä Hepu olikin muihin suomenlapinkoiriin verrattuna aika tollanen sporttimalli ja light-karvaversioinen... Mutta siis mehän käydäänkin näyttelyssä siksi, että saisi arvion rakenteesta, eli emme murehdi kosmeettisia asioita. Kulmausten niukkuuden olin oikeastaan arvannutkin, mutta tuota lanneasiaa en ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun katsoin koiran liikkeitä, niin aivan totta tuo on. Ekana tuli mieleen, voisiko se johtua esim. lihasjumeista, vai onko kyseessä rakenteen ongelma. Hepu harrastaa tavallisia lenkkejä ja pari kertaa viikossa Penan kanssa riehumista. Se on varmasti hyvin kuormittavaa liikuntaa, sinkoilua, painimista, täysiä juoksemista. Voisikin olla hyvä idea käyttää tuota esim. osteopaatilla tai fyssarilla, että saisi tietoa lihaskunnosta ja -jumeista. Niin ja pitäisi verrytellä ja jäähdytellä paremmin... Täytyypä tässä selvitellä ja seurailla asiaa! Kun kaksi vuotta tulee täyteen, olisi tarkoitus käydä lonkka- ja kyynärkuvissa. Voisi siinä samalla napata muutaman epävirallisen kuvan selkärangastakin.
Reissu sujui sen verran mukavasti, että voisi tuon ilmoittaa vielä kesän kaikkien rotujen näyttelyyn 14.-15.7. naapurikunnassa. Emännällä on talkoovelvoite ko. viikonloppuna, mutta eiköhän sieltä hetkeksi kehään ehdi.
Muuten ollaan aloittelemassa nyt sopivan ruoan etsintää allergiaruokakuurin jälkeen. Jälkikausi on korkattu ja uusia ideoita saatu, ja koira oli aivan mahtava ekoilla jäljillä. Pidetään siitä lajista kuitenkin nyt hieman taukoa, koska ensi viikonloppuna alkaa hakukurssi! Jännää. Katsotaan, mitä typy tykkää siitä :)
torstai 29. maaliskuuta 2012
tiistai 7. helmikuuta 2012
8 random facts
Saatiin ajat sitten Saivan emännältä sellainen kirjoitustehtävä, jossa piti kertoa kahdeksan asiaa. Tarkemmat ohjeet olen tässä laiskana ajan kuluessa unohtanut, mutta päivitelläänpä nyt sitten Hepusta satunnaisia tietoja! :)
1. Se osaa vaatia rapsutuksia piipittämällä ja nenäisemällä jalkaa tai käsiä, mikä on rasittavaa, mutta toisaalta varmasti aivan meidän itse aikaansaamaa, jippii! (Se tuli juuri tähän pöydän alle päivystämään ja hellyyttä hakemaan...)
2. Nuudeli viihtyy pihalla myös itsekseen, ei varmaan tolkuttomia aikoja, mutta kyllä sillä omia projekteja ainakin joksikin aikaa riittää. Se on saanut olla pihalla juuri valmistuneen aidan sisällä kun olen esimerkiksi tehnyt lumitöitä muualla pihassa. En ole aina ihan varma, mitä projekteja sillä on, mutta jotain se touhuaa :D Kirmaa kuitenkin iloisesti portille, kun vislaa. Ekan tällaisen session jälkeisenä aamuna se kyllä yrjösi projektin "tulokset" eteiseen, yäk! Ei siinä sentään hiirtä tai myyrää ollut, mutta keppejä oli taidettu ainakin jyrsiä tarpeeksi...
3. AINA vislailu ei kuitenkaan saa Hepulia singahtamaan luokse. Se pirulainen teki katoamistempun viime viikolla kaverin pihalla, siis aidatulla sellaisella, jossa tosin on metsää ja pusikkoa. Kaverikoira Pena oli välillä sisällä lämmittelemässä, mutta Hetta viihtyi ulkona. Aina välillä huhuilen ovelta sen namille. Kas, kerranpa koiraa ei näkynytkään. Huutelin kaikilla nimillä ja viheltelin, ei mitään tulosta. Sitten alkoi jo huolestuttaa, koska kyllä lapinkoira vielä lumessa metrisestä aidasta yli pääsee. Eikun vaatteet päälle ja taskulamppu kouraan. Ei näkynyt hyppäysjälkiä porttien kohdalla eikä muuallakaan aidan etulaidalla. Penakin tuli etsimään Hettaa ja hävisi jonnekin pusikkoon. Ristiin rastiin puskat haravoituani Hepu (ja Pena) löytyivät peränurkasta, missä jotain mielenkiintoista etsittiin vielä maasta. Ihan siis aidan sisäpuolella oltiin, kun minä ehdin jo huolestua, kun oli kova pakkanenkin. Yöllä sitten koira oli janoinen ja vissiin hieman närästikin, joten todennäköisesti projekti oli Penan piilottaman possunkorvan etsiminen ja tuhoaminen - jäätynyttä korvaa, namnam! Eli siis: JOS on meneillään jokin herkkuprojekti, mamman kutsut kaikuu kuuroille korville. Tämän kunniaksi Hepua kutsuttiin ainakin pari päivää vain Mulkvistiksi :D (Vastaava katoamistemppu tapahtui juhannuksena mökin takametsässä, prkl!)
4. Hepu on nyt ns. eliminaatiodieetillä eli saa vain kanaa ja kesäkurpitsaa tai kurkkua. (Siksi en ollut järin iloinen tuosta possujutusta, mutta eipä siitä onneksi kutinoita seurannut.) Lääkekuuri on loppumaisillaan. Pidetään peukkuja, että kutinat eivät palaa!
5. Oltiin viikonloppu Helsingissä Hetan kanssa. Pärjättiin liikenteessä ja muutenkin hyvin! Pukinmäen koirapuistossa leikittiin kivan labradoriuroksen kanssa.
6. Muudelipa näki tuolla reissulla ekaa kertaa vaalimainokset! Sauli kiinnitti ohikulkevan koiran huomion, mutta Pekkaa piti lähestyä korvat lintassa. Lopuksi piti tietenkin vähän komentaa, kun ei ne pölvästit rapsutelleetkaan!
7. Reissujen jälkeen Hetta tarvitsee palautumispäivän. Hyvä mittari sen vireystilasta on se, tuleeko se moikkaamaan isääni, kun hän usein poikkeaa meillä keskellä päivää jotakin nikkaroimassa. Maanantaina koira vain jatkoi onnellisena uniaan, tänään tepsutti jo reippaasti heti ovelle vastaan!
8. Toivotaan, että toiset juoksut tulisi vaikka nyt edes joskus maaliskuussa. Vapun tienoilla nimittäin alkaisi hakukurssi! Lammaspaimennusta olisi myös luvassa toukokuulla. Noita rientoja juoksut taitavat haitata. Mehän siis odotellaan vasta toisia juoksuja, vaikka Hetta on jo melkein 1 v ja 9 kk vanha. Ekoista juoksuista on jo yli yhdeksän kuukautta. Tervetuloa tänne, juoksut!
1. Se osaa vaatia rapsutuksia piipittämällä ja nenäisemällä jalkaa tai käsiä, mikä on rasittavaa, mutta toisaalta varmasti aivan meidän itse aikaansaamaa, jippii! (Se tuli juuri tähän pöydän alle päivystämään ja hellyyttä hakemaan...)
2. Nuudeli viihtyy pihalla myös itsekseen, ei varmaan tolkuttomia aikoja, mutta kyllä sillä omia projekteja ainakin joksikin aikaa riittää. Se on saanut olla pihalla juuri valmistuneen aidan sisällä kun olen esimerkiksi tehnyt lumitöitä muualla pihassa. En ole aina ihan varma, mitä projekteja sillä on, mutta jotain se touhuaa :D Kirmaa kuitenkin iloisesti portille, kun vislaa. Ekan tällaisen session jälkeisenä aamuna se kyllä yrjösi projektin "tulokset" eteiseen, yäk! Ei siinä sentään hiirtä tai myyrää ollut, mutta keppejä oli taidettu ainakin jyrsiä tarpeeksi...
3. AINA vislailu ei kuitenkaan saa Hepulia singahtamaan luokse. Se pirulainen teki katoamistempun viime viikolla kaverin pihalla, siis aidatulla sellaisella, jossa tosin on metsää ja pusikkoa. Kaverikoira Pena oli välillä sisällä lämmittelemässä, mutta Hetta viihtyi ulkona. Aina välillä huhuilen ovelta sen namille. Kas, kerranpa koiraa ei näkynytkään. Huutelin kaikilla nimillä ja viheltelin, ei mitään tulosta. Sitten alkoi jo huolestuttaa, koska kyllä lapinkoira vielä lumessa metrisestä aidasta yli pääsee. Eikun vaatteet päälle ja taskulamppu kouraan. Ei näkynyt hyppäysjälkiä porttien kohdalla eikä muuallakaan aidan etulaidalla. Penakin tuli etsimään Hettaa ja hävisi jonnekin pusikkoon. Ristiin rastiin puskat haravoituani Hepu (ja Pena) löytyivät peränurkasta, missä jotain mielenkiintoista etsittiin vielä maasta. Ihan siis aidan sisäpuolella oltiin, kun minä ehdin jo huolestua, kun oli kova pakkanenkin. Yöllä sitten koira oli janoinen ja vissiin hieman närästikin, joten todennäköisesti projekti oli Penan piilottaman possunkorvan etsiminen ja tuhoaminen - jäätynyttä korvaa, namnam! Eli siis: JOS on meneillään jokin herkkuprojekti, mamman kutsut kaikuu kuuroille korville. Tämän kunniaksi Hepua kutsuttiin ainakin pari päivää vain Mulkvistiksi :D (Vastaava katoamistemppu tapahtui juhannuksena mökin takametsässä, prkl!)
4. Hepu on nyt ns. eliminaatiodieetillä eli saa vain kanaa ja kesäkurpitsaa tai kurkkua. (Siksi en ollut järin iloinen tuosta possujutusta, mutta eipä siitä onneksi kutinoita seurannut.) Lääkekuuri on loppumaisillaan. Pidetään peukkuja, että kutinat eivät palaa!
5. Oltiin viikonloppu Helsingissä Hetan kanssa. Pärjättiin liikenteessä ja muutenkin hyvin! Pukinmäen koirapuistossa leikittiin kivan labradoriuroksen kanssa.
6. Muudelipa näki tuolla reissulla ekaa kertaa vaalimainokset! Sauli kiinnitti ohikulkevan koiran huomion, mutta Pekkaa piti lähestyä korvat lintassa. Lopuksi piti tietenkin vähän komentaa, kun ei ne pölvästit rapsutelleetkaan!
7. Reissujen jälkeen Hetta tarvitsee palautumispäivän. Hyvä mittari sen vireystilasta on se, tuleeko se moikkaamaan isääni, kun hän usein poikkeaa meillä keskellä päivää jotakin nikkaroimassa. Maanantaina koira vain jatkoi onnellisena uniaan, tänään tepsutti jo reippaasti heti ovelle vastaan!
8. Toivotaan, että toiset juoksut tulisi vaikka nyt edes joskus maaliskuussa. Vapun tienoilla nimittäin alkaisi hakukurssi! Lammaspaimennusta olisi myös luvassa toukokuulla. Noita rientoja juoksut taitavat haitata. Mehän siis odotellaan vasta toisia juoksuja, vaikka Hetta on jo melkein 1 v ja 9 kk vanha. Ekoista juoksuista on jo yli yhdeksän kuukautta. Tervetuloa tänne, juoksut!
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Lumikirmailua!
Ihanalla metsäretkellä käytiin tänään Pena-kaverin kanssa!
Juoksukuvia - Pena on aivan onnessaan kun Hepu jahtaa, usein Pena joutuu ehkä useammin olemaan "hippana"...
Kun pahimmat höyryt on purettu, voidaan vähän poseeratakin:
Kaverukset rinteessä
Lunta jäi aika paljon paakuiksi tassuihin, kainaloihin ja nivusiin. Muutama aste oli pakkasta, joten lumi on kosteahkoa. En muista, että Hepulla olisi vielä viime talvena ollut paljoa tuota ongelmaa, joten ehkä se johtuu lumen laadusta - seurataan tilannetta.
On kyllä aivan mahtavaa, kun Hepulla on niin samanhenkinen kaveri! Kiitokset Reetalle ja Penalle jälleen. Ensi kerralla kenties tunnelmia pihariehuista, koska saimme vihdoin pihan aidattua!
Ensin alkuhammasteluja umpeen tuiskanneella polulla (vauhtia on, siksi vähän heilui kamera :D)
Juoksukuvia - Pena on aivan onnessaan kun Hepu jahtaa, usein Pena joutuu ehkä useammin olemaan "hippana"...
Ilmeet on melko riemukkaat :)
Majakka ja perävaunu
Kun pahimmat höyryt on purettu, voidaan vähän poseeratakin:
Kaverukset rinteessä
Lunta jäi aika paljon paakuiksi tassuihin, kainaloihin ja nivusiin. Muutama aste oli pakkasta, joten lumi on kosteahkoa. En muista, että Hepulla olisi vielä viime talvena ollut paljoa tuota ongelmaa, joten ehkä se johtuu lumen laadusta - seurataan tilannetta.
On kyllä aivan mahtavaa, kun Hepulla on niin samanhenkinen kaveri! Kiitokset Reetalle ja Penalle jälleen. Ensi kerralla kenties tunnelmia pihariehuista, koska saimme vihdoin pihan aidattua!
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Back on Track!
Katkaistaanpa pitkä päivitystauko kuvasarjalla! Kuvista kiitos Reetalle :)
Tapahtui taannoin ensimmäisenä pakkaspäivänä Tammelassa:
Pieni (miten se tuossa näyttääkin aivan superpieneltä!) lapinkoira sai jälkivaljaat päälleen (hetki pitää kulkea aina kolmella jalalla, kun on ällöä :D)
Tapahtui taannoin ensimmäisenä pakkaspäivänä Tammelassa:
Pieni (miten se tuossa näyttääkin aivan superpieneltä!) lapinkoira sai jälkivaljaat päälleen (hetki pitää kulkea aina kolmella jalalla, kun on ällöä :D)
Lähtö on reipas... (Emännän askelluksen ylevyydestä ei kannatakaan puhua..)
Puhumattakaan siitä, kun päästään kunnolla vauhtiin - sinne meni, ja liinanpäältä meinasi lähteä rillit ja pipot ja kaikki ryteikköön kun piti mennä niin reippaasti! (Kuvaajakin löytää lopulta jäljen päähän onneksi, kun reitti kerran on merkitty...)
Hienosti löytyi purkit matkan varrelta ja intoa olisi ollut vielä jatkaakin! Emäntä kehuu reipasta pientä nenäkoiraa. Mutta valitettavasti Pieni joutui tältä kertaa jäljestyksen lopettamaan. Jatkoa on kyllä piisannut säännöllisesti, ja se jos mikä on ollut meidän kaikkien mielestä mukavaa!
Hienosti löytyi purkit matkan varrelta ja intoa olisi ollut vielä jatkaakin! Emäntä kehuu reipasta pientä nenäkoiraa. Mutta valitettavasti Pieni joutui tältä kertaa jäljestyksen lopettamaan. Jatkoa on kyllä piisannut säännöllisesti, ja se jos mikä on ollut meidän kaikkien mielestä mukavaa!
perjantai 7. lokakuuta 2011
Hurvittelua ja lekurilla käyntiä
Aloitetaan ikävistä asioista: Hepun pehvan iho roihahti taas, viikon verran ab-kuurin loppumisen jälkeen. Eka lääkäri suositti sterilointia, mutta ei osannut juuri muuta sanoa... Munasarjojen ultraamista suositteli, kun Hepuli kiljahteli mahan puolelta painellessa. No, se kyllä muutenkin reagoi enemmän kuin yleensä lekurilla, koska viime kerralla otettiin raapenäytteitä, ja sehän ei mitään mukavaa hommaa ole :( Eli kiljahtelu saattoi johtua siitäkin.
Toinen lääkäri oli sitä mieltä, ettei munasarjoja voi noin vain tunnustella ja että Hepu kiljahteli satunnaisesti, paikasta riippumatta, koska "on kärsimätön". Päädyttiin siis edelleen hoitamaan ihotulehdusta, nyt kunnollisella lääkekuurilla (alkaa oikeastaan ärsyttää kuinka lyhytnäköistä hoitoa ollaan aiemmin saatu), ulkoisella lääkevoiteella ja ihon kosteuttamisella pesuin + Nutrolin-öljyllä. Onnistuin ostamaan epätoivoissani myös allergiaruokaa, joskin maalaisjärjellä päätimme, ettemme alakaan vielä syöttää sitä. Katsotaan ensin lääkekuuri. Jos sen jälkeen iho roihahtaa, Hetta pääsee allergiaruoalle. Jos ei, syötetään säkki muuten vaan jossain vaiheessa pois.
Sterilaatiota suositti tämäkin lääkäri silti. Emme kuitenkaan halua sitä "varmuuden vuoksi" tehdä. Siitähän ei vielä tiedä, tuleeko Hetasta jalostuskelpoista muutenkaan, vaikka ihotulehdus paranisikin eikä johtuisi allergiasta. Mutta haluamme pitää mahdollisuudet vielä auki. Allergisella tai hormonaalista ihottumaa potevalla koiralla en pentuja teettäisi, mutta tässä ei kuitenkaan välttämättä ole vielä niistä kyse. Taustahan on se, että kesäkuun alkupuolella meikä huuhteli Hetan persusta päivittäin 5 minuuttia suihkussa, koska ell käski. Siis turkki kastui lopulta ihoon asti eikä varmasti kunnolla kuivunutkaan, kun tämä ei ollut vielä pudottanut villahousujaan. (Ja tästähän olen siis itseäni nyt kohta nelisen kuukautta kiitellyt.) Toivotaan, toivotaan, toivotaan että nyt selviää tämä asia!
Muuten tuntuu, että asiat ovat menneet parempaan suuntaan yleisesti. Säännöllinen hurja-lenkkeily Penan kanssa tuntuu sopivan Hetalle tosi hyvin. Treenattukin ollaan vähän paikallaoloa ja odottamista. Agilitytreenaamisen avuksi lähinnä näitä kehitellään, mutta toki siellä alkeistokossakin kaikenlaista uutta kivaa tulee. Tosi pentumainen ja vilkas Hepu vieläkin on - tehokas treeniaika on syytä pitää sellasessa kolmessa minuutissa, jos jotain luoksetuloja ja seuraamisia ottaa. Toki sitten näitä meikän sisäagilityohjauksia voi tehdä pidempäänkin, ainakin puolen ruokakupillisen verran :)
Oltiin turisteilemassa Jyväskylän erikoisnäyttelyssä ja sielläkin meni tosi mukavasti. Oli mukava nähdä tuttuja (terkut Oodille!) ja huomata, että koira voi oleilla näyttelypaikalla ihan rauhassa. Jos sitä kevään puolella vaikka päästäis itekin johonkin kehään asti! Tuo oli kyllä loistava treenitilanne: Hepu oli paininut koko eilisen päivän holsku Santun kanssa, kun käytiin mm. sienessä ja mökillä! Se oli niin väsynyt, että oli varmaan siksikin niin rauhallinen. Loistava oppimismielentila siis :) (Kun ei ole yliväsynyt, jolloin varmasti voisi olla levoton.) Samaa mielentilaa saatiin hyödynnettyä, kun kylässä kävi 7-viikkoinen vauva. Toki Hepu oli siitä kiinnostunut ja kävi heti nuuskuttamassa jalkoja, mutta uskoi hyvin, kun pyysin kauemmaksi, ja kävi hetken päästä rauhassa makoilemaan. Jos tuo on virkeä, niin käyttäytyy innostavissa tilanteissa usein yli-innokkaasti haukahdellen ja joskus poukkoillen. Sellainen käytös ei tietenkään lasten seuraan sovi. Ja kuulemma jotkut koirat voivat olla vauvan tuoksusta hyvin ihmeissään tai innostuneita. Tuoksuuhan ne ihan ihmisenkin nenään voimakkaan suloisilta :)
Viikon päästä tuleekin sitten taas muutoksia elämään, kun vihdoin muutetaan omaan kotiin, jota ollaan nyt puoli vuotta remontoitu. Piha on vielä aitaamatta mutta jos sen nyt ennen routia saisi vielä tehtyä. Ollaan oltu täällä jo muutamia viikonloppuja ja Hepu on kuin kotonaan, joten muutosta ei ehkä nyt tule niin stressaavaa. Toivotaan niin!
Toinen lääkäri oli sitä mieltä, ettei munasarjoja voi noin vain tunnustella ja että Hepu kiljahteli satunnaisesti, paikasta riippumatta, koska "on kärsimätön". Päädyttiin siis edelleen hoitamaan ihotulehdusta, nyt kunnollisella lääkekuurilla (alkaa oikeastaan ärsyttää kuinka lyhytnäköistä hoitoa ollaan aiemmin saatu), ulkoisella lääkevoiteella ja ihon kosteuttamisella pesuin + Nutrolin-öljyllä. Onnistuin ostamaan epätoivoissani myös allergiaruokaa, joskin maalaisjärjellä päätimme, ettemme alakaan vielä syöttää sitä. Katsotaan ensin lääkekuuri. Jos sen jälkeen iho roihahtaa, Hetta pääsee allergiaruoalle. Jos ei, syötetään säkki muuten vaan jossain vaiheessa pois.
Sterilaatiota suositti tämäkin lääkäri silti. Emme kuitenkaan halua sitä "varmuuden vuoksi" tehdä. Siitähän ei vielä tiedä, tuleeko Hetasta jalostuskelpoista muutenkaan, vaikka ihotulehdus paranisikin eikä johtuisi allergiasta. Mutta haluamme pitää mahdollisuudet vielä auki. Allergisella tai hormonaalista ihottumaa potevalla koiralla en pentuja teettäisi, mutta tässä ei kuitenkaan välttämättä ole vielä niistä kyse. Taustahan on se, että kesäkuun alkupuolella meikä huuhteli Hetan persusta päivittäin 5 minuuttia suihkussa, koska ell käski. Siis turkki kastui lopulta ihoon asti eikä varmasti kunnolla kuivunutkaan, kun tämä ei ollut vielä pudottanut villahousujaan. (Ja tästähän olen siis itseäni nyt kohta nelisen kuukautta kiitellyt.) Toivotaan, toivotaan, toivotaan että nyt selviää tämä asia!
Muuten tuntuu, että asiat ovat menneet parempaan suuntaan yleisesti. Säännöllinen hurja-lenkkeily Penan kanssa tuntuu sopivan Hetalle tosi hyvin. Treenattukin ollaan vähän paikallaoloa ja odottamista. Agilitytreenaamisen avuksi lähinnä näitä kehitellään, mutta toki siellä alkeistokossakin kaikenlaista uutta kivaa tulee. Tosi pentumainen ja vilkas Hepu vieläkin on - tehokas treeniaika on syytä pitää sellasessa kolmessa minuutissa, jos jotain luoksetuloja ja seuraamisia ottaa. Toki sitten näitä meikän sisäagilityohjauksia voi tehdä pidempäänkin, ainakin puolen ruokakupillisen verran :)
Oltiin turisteilemassa Jyväskylän erikoisnäyttelyssä ja sielläkin meni tosi mukavasti. Oli mukava nähdä tuttuja (terkut Oodille!) ja huomata, että koira voi oleilla näyttelypaikalla ihan rauhassa. Jos sitä kevään puolella vaikka päästäis itekin johonkin kehään asti! Tuo oli kyllä loistava treenitilanne: Hepu oli paininut koko eilisen päivän holsku Santun kanssa, kun käytiin mm. sienessä ja mökillä! Se oli niin väsynyt, että oli varmaan siksikin niin rauhallinen. Loistava oppimismielentila siis :) (Kun ei ole yliväsynyt, jolloin varmasti voisi olla levoton.) Samaa mielentilaa saatiin hyödynnettyä, kun kylässä kävi 7-viikkoinen vauva. Toki Hepu oli siitä kiinnostunut ja kävi heti nuuskuttamassa jalkoja, mutta uskoi hyvin, kun pyysin kauemmaksi, ja kävi hetken päästä rauhassa makoilemaan. Jos tuo on virkeä, niin käyttäytyy innostavissa tilanteissa usein yli-innokkaasti haukahdellen ja joskus poukkoillen. Sellainen käytös ei tietenkään lasten seuraan sovi. Ja kuulemma jotkut koirat voivat olla vauvan tuoksusta hyvin ihmeissään tai innostuneita. Tuoksuuhan ne ihan ihmisenkin nenään voimakkaan suloisilta :)
Viikon päästä tuleekin sitten taas muutoksia elämään, kun vihdoin muutetaan omaan kotiin, jota ollaan nyt puoli vuotta remontoitu. Piha on vielä aitaamatta mutta jos sen nyt ennen routia saisi vielä tehtyä. Ollaan oltu täällä jo muutamia viikonloppuja ja Hepu on kuin kotonaan, joten muutosta ei ehkä nyt tule niin stressaavaa. Toivotaan niin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)