Lauantaina oli kyllä miellyttävä märkä lumisade koko päivän ja tosi liukas keli. Kaatusinkin kotona aamulenkillä oikein kunnolla, mäiskis vaan. Tuomarinkartanolla ei erityisesti liukasteltu sitten enää, onneksi. Sunnuntaina olikin sitten ihana kevättalven ilma! Kuva on siis sunnuntailta: P. Nölli katselee kehiä kisaturistina.
Meidän tavoitteet osallistumiselle oli, että koira malttaa pysyä nahoissaan muiden seassa ja että saataisiin jokin lausunto tuosta kakarasta. Ensisijaisesti lähdettiin siis osallistumisen ja sosiaalistamisen ilosta mukaan, ja niin varmasti lähdetään toistekin, jos vaan kivoja tapahtumia on kulkumatkan päässä. Täytyihän tytön aina aluksi paikalle saapuessamme kommentoida kaikkea mahdollista ja intoilla, mutta äkkiä se siitä asettui. Koiria oli paljon ja tilaa vähän mahtavien lumikasojen ansiosta, joten aika lähekkäin jouduttiin hengailemaan, mutta eipä siinä ongelmaa ollut. Juniorinarttujen (9-15 kk) luokassa oli 28 osallistujaa, joten alun kierroksella, kun kaikki olivat kehässä, oli kyllä aivan kuono kiinni toisen hännässä. Eipä siinä paljon juosta voinut, mutta yksilökehässä sitten kyllä.
Minä (Laura) olen esittänyt näyttelyissä hevosia, mutta en koskaan koiria. (Miten ne hevoset voi muutenkin tuntua paljon helpommilta eläimiltä... :D) Jännitti siis aika paljon. Ennen luokan alkua käytiin kehässä juoksemassa vähän ja meni tosi hienosti! Kun sitten meidän arvostelun aika tuli, tuomari tervehti ja rapsutteli tuota höpönassua tietenkin aluksi. Sitten piti lähteä ravaamaan - ja esitimmekin tonttutanssin!!! Hetta menee aina paijailusta (esimerkiksi kesken lenkin) ihan leikkimis-moodiin ja alkaa pöllöillä, ja niin se sitten tuollakin poukkoili, hyppi ja alkoi riekkua hihnan kanssa! Huippua :D (kannustajat kentän laidalla ei uskaltaneet katsoa...) No mää olin päättänyt jo etukäteen suhtautua tilanteeseen rennon humoristisesti, ja niin sitten kysyin tuomarilta, voidaanko ottaa toinenkin kierros. Muutaman makupalan avulla Hetta rauhoittui ja ravasi sitten ihan hyvin. Tuomari tunnusteli myös kulmauksia, mutta hampaat sai itse näyttää. Tiedossa olikin, että sitä meidän täytyy vielä harjoitella (lähinnä sitä, että tuo malttaisi pitää päänsä kauemmin paikallaan!), mutta kyllä ne saatiin tarkastettua. On tästäkin tilanteesta kyllä toisessa kamerassa joku edustava kuva, täytyy tehdä tänne sellainen ei näin -kooste jossain vaiheessa :D
Hetan arvostelu oli kuitenkin tosi hyvä (tuomarina Marja Tuominen): luonteeltaan erinomainen, hyvä karvapeite, kaunis häntä, vankat raajat, kaunis pää, kulmaukset riittävät ja saatiin punainen nauha jatkoonpääsyn merkiksi. Tuo erinomainen luonne tuli varmaan siitä, kun Hepu on niin mutkaton vieraiden ihmisten kanssa ja antoi kuitenkin hyvin käsitellä itseään (vaikka vois heilutella päätään vähemmän kun katsotaan hampaat...) Siellä nimittäin näin useitakin koiria, jotka ei ottaneet mitään kontaktia lähestyvään tuomariin ja jopa väistivät kosketusta. Viime vuoden Reviiriä lukiessani huomasin myös viime vuoden katselmus-jutusta tuomareiden kommentteja siitä, että arkoja koiria oli jonkin verran. Myönnän, että Hepulin avoimuus on joskus rasittavaa, kun tuntuu, että se lähtisi kenen tahansa matkaan, mutta toisaalta arkuus on vielä huonompi juttu. Ehkä tuon ylenpalttinen ihmiskiinnostus myös iän karttuessa vähän laantuisi... Tai oikeammin, koira saataisiin paremmin hallintaan :) (eli peiliinhän tässä toki saa katsoa kun näitä miettii.)
Seisominen yksilökehässä sujui yllättävänkin hyvin ottaen huomioon harjoittelumäärän! Punaisten nauhojen kehässä taas alkoi kakara jo väsähtää ja ottaa häiriötä muista lähellään (puolisen metriä tuossakin vaan oli koirien väli, olisikohan punaisen nauhan saaneita ollut viitisentoista). Hepu mm. kiipesi lumivallin päälle, alkoi kaivaa, meni maahan, haukahteli, sujahti mun jalkojen välistä... :D Niillä viidellä, jotka pääsivät loppukehään, oli sitten ulkonäön lisäksi myös esiintyminen hallussa. Tuli siinä mieleen, että tätähän vois vaikka treenata vähän enemmän, ettei näyttäis aivan torvelolta.... Ensi vuoteen mennessä sitten :) Pääasia, että yleinen oleminen koiratapahtumassa sujui varsin mukavasti!
Mukavaa oli myös nähdä sukulaisia - sunnuntaina esiintymässä olivat myös Hepun emä ja isomummo! Molemmat saivat hyvät arviot ja Sohvi-mummeli vieläpä sijoittui veteraaninarttujen kolmoseksi! Hetan täysveli sijoittui myös junnu-uroksissa neljänneksi, eli oli kasvattajallakin mukavia päiviä :) Kirjoitan myöhemmin vielä noista sukulaiskohtaamisista, kun saadaan kuvia vähän fiksailtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti