Takapihalla kinos on laskenut varmaan ainakin puoli metriä, mutta taivaalta tulee taas jotain valkoisensekaista ainetta. Sen verran on kevät myöhässä, että lauantain jälkikurssi jouduttiin siirtämään. Se oli kovasti odotettu, harmi, mutta toisaalta päästään pitkästä aikaa Keski-Suomeen, holskupentu Santtua leikittämään!
Kuvien fiksailussa ollaan oltu laiskoja, mutta lenkkeilyssä ahkeria. Nyt pääsee jo viereiselle kuntoradallekin, kun hiihtokausi on päättynyt! Siellä metsän puolella onkin sitten ihan kauheeta, kun entiset polut alkaa sortua - testattu on tässä yks päivä... Hetankin eteneminen oli hieman töksähtelevää, kun piti tulla vähän väliä ihmettelemään kinoksiin kaatuilevaa emäntää.
Joillakin foorumeilla on paljon puhuttu irtokoirista, joita pitää häätää oman kimpusta. Meille tuli ensimmäinen sellainen juuri tuolla rämpimisreissulla. Hirmu räksytys alkoi kun kuljettiin yhden rivarin ohi, ja sieltä ilmeisesti tuli juuri koiria pihalle. Räksytys vaan jatkui, ja kun päästiin jonkin matkaa metsään, räksykoira ilmeisesti laskettiin vapaaksi. Koira pöllähti meidän perään. Polulla oli korkeat reunavallit, joten menin Hepun ja irtokoiran väliin, en tainnut edes sanoa mitään, kädellä osoitin sitä vissiin. Sitten se häipyi, vähän aikaa rallaili siinä eestaas. Hepu tietty räksytti perään, mutta muuten tuntui vaan hieman kummastelevan tällaista hurjaa perhoskoiraa. Jäin oottelemaan sen verran, että ihmiset ehtivät mutkasta näkyviin, ettei satuta lähtemään samalle polulle. Seurue (jossa oli myös collie) huikkasi jatkavansa eri suuntaan. Ihan kiva, niin pääsi Hepukin sitten rallailemaan suunnitelmien mukaan.
Ollaan siirrytty käsiruokintaan tai saalispalkkaukseen tai mitä nimeä kukakin sitten käyttää. Aika heikonlaisesti menee näin tokana päivänä nappulaa, mutta eiköhän se siitä, kun huomaa, ettei eksoottisempaa tai kupista saatavaa ruokaa ole enää tarjolla... Tavoitteena on kehittää suhdetta ja hallintaa. Meidän arki on mukavaa eikä mitään kovin ihmeellisiä ongelmia ole, paitsi että Hepu suhtautuu intohimoisesti kaikkiin potentiaalisiin kavereihin. Niin että jos joskus haluaisi harrastaa jotakin, missä koira on irti (ja paikalla on muitakin), niin tarviihan tuota hallintaa rakennella. Lisäksi tää on hyvä juttu itselle, kun on kuitenkin perusluonteeltaan pikkaisen (?) laiska, niin on pakko naksutella tai jotakin muuta koiran kanssa puuhailla joka päivä, mikä saattaa muuten helposti jäädä. Toistaiseksi ruoka (siis tavallinen nappula) ei lenkillä uppoa, joten tätä kotiaktivointia sitten on järjestetty enemmänkin. Mutta eiköhän se siitä tosiaan ala myös upota muuallakin pikkuhiljaa!
Jos sitten seuraavassa päivityksessä vielä niitä näyttelykuvia! Siinä tuli Hepusta ihan kivoja 10 kk kuvia, mutta kohtahan tässä pyörähtää 11 kk täyteen... Ei ole juoksuja vielä kuulunut, mutta käytöksessä olen välillä ollut huomaavinani muutoksia. Tiiä siitä sitten. No, mikäs hoppu tässä olisi, ootellaan vaan rauhassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti