Hetta 11 kuukautta

Taas tuli muutama päivä sitten lisää kuukausia mittariin! Ei olla nyt mitään poseerauskuvia otettu, joten laitetaanpa tällainen Hettaa muuten hyvin kuvaava otos:


Niin kuin tuosta aivan selvästi näkee, kyseessä on siis harjaustuokio :D Harjaa koitetaan tavoitella tassuilla ja hampailla ja kiemurrellaan onnellisena. (No juu, kyllä tuo tietysti tarvittaessa antaa harjan olla rauhassa, mutta kun sillä on niin mukava leikkiä...) Varsin pentumainenhan tuo edelleen on, ja niitä ekoja juoksujakin vasta odotellaan. Käyttäytymisen muutoksia on lähiaikoina ollut äänenkäytön lisääntyminen, erityisesti tässä rivarin pihan alueella. Alkaiskohan reviirikäyttäytyminen jotenkin voimistua? Yhtenä iltana (siitä on kyllä monta viikkoa) toi jopa sanoi BÖH pihassa autosta nousevalle miehelle, vaikka ei yleensä kommentoi satunnaisia ihmisiä mitenkään (koiria kyllä sitäkin enemmän).

Alla on kuva viime Keski-Suomen reissulta - harvinainen hetki, kun Hetta ja Santtu makoilevat hiljaa! Tv:stä tuli sopivasti Beethoven: "Se kuolasi ja haisi pahalta, mutta se rakasti meitä." :D


Hetta oli eilen ekaa kertaa mukana meidän tulevan kodin remppatyömaalla. Se oli aika ihmeissään, varmaan siksi, kun oli paljon tuttuja hajuja, mutta paikka oli uusi, eikä mun isäkään ollut enää paikalla, vaikka varmasti oli paljon hajujälkiä. Hajujen löytymistä on hauska seurata. Hetta otettiin autosta vasta, kun katon tarkastaja oli jo mennyt katolle. Typy seurasi pihalta määrätietoisesti jälkeä tikapuiden alle asti, mutta sitten pitikin alkaa pyöriä ihmeissään :D No, se unohtui äkkiä, kun löytyi muuta nuuskuteltavaa, mutta sepä vasta olikin ihmeellinen juttu, kun tarkastaja laskeutui katolta ja vielä jutteli tullessaan! Mangustin tai sirkuskoiran eleitä nähtiin (ja kuultiin) taas kivasti. Ja pääsihän se Hepu sitten vielä kainaloonkin tutustumaan. Naapurustosta tavattiin myös aivan pikkuinen ranskanbulldogin pentu! Perheen 5-vuotias tyttö halusi silittää Hettaa ja Hepu oli aivan rauhassa paikallaan. Jee!

Maanantaina mennään jäljen jatkokurssille. Ei olla talven jäljiltä tehty vielä yhtään jälkeä, ehkä voisi jonkin helpon tehdä virittelyksi. Täytyisi päättää, miten opettaisi esineiden ilmaisun jäljellä (tästä kyllä varmasti puhutaan siellä kurssilla). Hettahan bongailee paljon ihmisen jättämiä tavaroita metsästä/ hangesta, ja olen sitä niistä kehunutkin. Viimeisin ja hauskin tapaus oli pururadan varrella olevaan männyn oksanhankaan nostettu hiusdonitsi. Hetta poikkesi radalta ja alkoi hyppiä mäntyä vasten. Annoin sille sitten sen donitsin ja se riehui sen kanssa seuraavat puoli kilometriä :)