Pitäisi jostakin saada tarkistettua Wikipedian tieto siitä, että paimensukuinen lapinkoira olisi vuoden 2011 maatiaiseläin. Sehän olisi nimittäin varsin riemastuttava uutinen ja lisäksi tuo kätevän lisänimen meidänkin Tepolle. Olen sitä jo muutaman päivän nimitellyt maatiaiseläimeksi!
Viikonlopun jälkeen on taas aika hurahtanut: koirakoulukin oli peruttu pakkasen takia tiistaina, mutta eilen sentään kävimme siellä jouluglögeillä. Hauska nähdä toistenkin kasvaneita pentuja! Kyllä Hettakin taitaa tosiaan olla jo melko aikuisen kokoinen ja jopa näköinen. Toki massaa vielä tulee.
Mulla on perjantaisin siitä mukava päivä, että kerrankin en ole töissä pimeän tuloon asti. Tänään siis Nöppe autoon ja menoksi, tällä kertaa Tammelaan Saaren kansanpuistoon Kaukolanharjulle. Ajattelin mennä off-road -reittiä näkötornille, mutta meinasi usko jo loppua jossain välissä... Lopulta löydettiin polulle ja päästiin oikean harjunharjanteen päälle. (Niin ja minähän siis olen syntyperäinen tammelalainen, eli jonkin verran pitäisi olla kartalla...) Metsässä harhaillessamme kiinnitin huomiota aika suuriin koiran jälkiä muistuttaviin, jo ainakin eilisiin jälkiin. Lisäksi löytyi pari pissakohtaa, jotka olivat aika isoja, joten ajattelin, että kettu ei ehkä ole kyseessä. Todennäköisesti kyseessä oli ilveksen jäljet, niitäkin nimittäin täällä liikkuu, paljonkin (viime vuonna myönnettiin jopa joitakin kaatolupia).
Hepu kulki tosi hienosti mukana koko ajan. Minäkään en sortunut yhtään sitä huhuilemaan tai muuta vastaavaa - jos se jossain puskan takana poikkesikin, niin aina otti sitten hurjaa vauhtia minut kiinni. Polkuja kulkiessa taas erityisesti alamäkeen täytyy juosta niin kovaa kuin tassuista lähtee, mutta vain noin 30 metriä, ja sitten pysähdytään odottamaan. Näin sujuu siis vieraassa metsässä - jossakin tutussa paikassa ei tuo odottelu ole aivan noin täsmällistä. Ihana tunnin metsäreissu aloitti viikonlopun mukavasti. Huomenna Hetta täyttää seitsemän kuukautta, ja sitä täytyy juhlia vaikkapa rustoluulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti